Äänirasiavertailua

Noniin. Nyt on sitten taas ropailtu rasioiden kanssa sekunti jos toinen :excellent:

Tässä kaks ääninäytettä, biisinä toimii Dire Straits - Money For Nothing

Ensimmäisessä klipissä on soitettu pitempi matka, ja toisessa klipissä tehty 1.5minuutin pläjäys jossa jokaista rasiaa soitetaan noin suurinpiirtein 10.710sekuntia :D

Vähän enemmän kuultavaa:
http://techmu.org/~techmu/sounds/cartridge1/Neulatesti2.mp3

Samaa kohtaa luupattu, tehty pitempi pätkä:
http://techmu.org/~techmu/sounds/cartridge1/neulatesti3.mp3

Ne joilla on hieman paremmat laittehet, kiinnittäkääpä huomiota ihan huvikseen kuinka paska stereokuva dj-nauloissa on, ja kuinka epäelävä tuo biisin alotus on. Gradolla em asiat yllättäen toimii parhaiten.

EDIT2: Äänitys oli hilppasen epätasapainossa. Oikeaa kanavaa on boostattu 2dB.

Äänityslaitteisto:

Technics Sl-1200mk5
(eri rasiat)
Mackie Big Knob (RIAA)
RME Multiface II

Äänirasiat on:

Stanton 500al 1.8g (alipainoilla)
Stanton 500al 3g
Stanton 680Hp 3g
Shure M35X 2g
Shure M44G 1.5g
Ortofon DJ E 3g
Ortofon Elektro 3g
Grado Dj200 3.4g (Technics SL-1200Mk5)
Grado dj200 3.4g (Stanton STR8-80)

EDIT: Kirjoittelen vähän omia mietintöjä kuhan vaan pääsen kotio takasin. Stanttonin 500 kyl yllätti positiivisesti.

Sul tais tulla pidempään pätkään ainakin niin gradot pariin kertaan tonne loppuun?

Hitto, mie luen tän koko ajan, että "äänirasiasaivartelua".

kiitokset sinne etelään. tämmöisiä kaivataan.

Kas, Gradollahan sinne ilmestyi kokonaan uusi instrumentti!

Noniin, sitten pientä "näin omat korvat kertoo"-tarinaa.
Ihan ensiksi pitää todeta, että kaikkein kulunein neula on stanttonin 500al:ssä, toisiksi kulunein shure m44g:ssä ja sitten m35x:ssä.
Yhdessäkään rasiassa ei pitäisi olla niin kulunutta neulaa, että se vaikuttaisi diskanttitoistoon. Stanttonin neula taitaa olla ainoa jolla on (ehkä) soitettu yli 500h. Elektron neulalla vähiten, noin 20h (eli juuri ja juuri sisäänajettu)

Stanttonin 500al (sen vanha kultainen, valkoisella neulaosalla):

Tämä ajettiin kahdella eri painolla ja neula ei todellakaan ollut uusi. Ensiksi noin 1.8-2g (alipainoilla siis) ja sen jälkeen noin 3g painolla joka riittänee helläkätiselle dj:lle painoiksi. Bileissä ko. rasiaa ajetaan yleensä painot täysillä - tai painot väärinpäin (vielä pari grammaa enemmän).

Rasian sointi oli kyllä yllätys, vaikka ko. rasiaa onkin paljon tullut kuultua. Diskantti kuului (alipainoilla) vielä ihan ok - joskin gramman painon lisäys vaimensi diskanttia jo kuultavasti (mitä se diskanttitoisto mahtaa olla sitten täysillä painoilla).

Stereokuva oli odotetusti täysin lattea. Money For Nothing on melko laajasti alkava biisi (kuulee gradolla) eikä stantton yksinkertaisesti tuonut samanlaista äänimaisemaa eteen kuin grado. Toisaalta täytyy todeta, että tätä äänimaisemaa ei kyllä tuo mikään muukaan testissä ollut rasia (paitsi se grado).

Diskanttipää alipainoilla herää selvästi shuren m35x:ää enemmän, mikä itselleni oli kyllä melkoinen yllätys. Shuressa on kyllä vanhat neulat, mikä omalta osaltaan on varmaan vienyt suurimman terän. Stattonin soundi tuntui olevan melko "loudness"-tyyppinen, diskantti nousee ja bassopää kuuluu, mutta snare-soundi ei missään vaiheessa pamahtanut esille sillä tavoin kuin sen pitäis.

Stanton 680hp:
Neulat ei ole niin kuluneet, että niiden pitäisi soida näin päin helvettiä ja tukkoisesti. Keskiääni on tolkuttoman korostunut ja soundi on kuin jollain raastinraudalla repis. Bassopää on kyllä pehmeä ja voimakas, mutta diskantteja ei yksinkertaisesti kuulu. Huomenna testaaan loput 680hp-rasiat ihan siltä varalta, että soiko se nyt oikeesti noin päin helvettiä (miulla on näitä askeja kertynyt vaivaset 4kpl - saa ostaa pois jos (enää) haluaa) :excellent:

Shure M35X:
Shuressa on varmaan testin toisiksi kulunein neula stanttonin 500al:n jälkeen. Soundi on melko väritön ja mitäänsanomaton. Melko neutraali. Diskantit ei jostain syystä toistu kunnolla. Kuulostaa vähän siltä, että neula olisi kulunut loppuun - joka ihmetyttää, kun se ei kuitenkaan niin vanha ole (oma rasia).

Muu toistoalue tosiaan soi melko neutraalisti, snare tusahtaa nätisti esille - niin nätisti kun se nyt pahaselta dj-rasialta voi napsahtaa.

Shuren M-44G:
Eniten pistää korviin lievästi voimakkaampi bassopää. Neulat on kyllä kuluneet joka omalta osaltaan on syönyt diskanttitoistoa.

Ortofon DJ E:
Soundi on kova ja raaka (syntikat ja kitarat erottaa vähän turhankin selvästi). Tätäkään rasiaa ei kovin mielellään kuuntele - soi kyllä paremmin ku stanttonin 680hp.

Ortofon Elektro:
Paljon tasapainoisempi soundi. Snare tosiaan napsahtaa esille. Diskantit kuuluu, samoin kitarat. Erottelee ihan ok tommoseksi dj-askiksi.

Grado dj200:
Mitäpä tuosta ny voi sanoa. Känppiksen "studiopöntöillä" kun tätä kuunneltiin, niin stereokuva oli ihan alusta lähtien aivan toiselta planeetalta. Diskanteissa on ehkä pientä korostumaa, mutta ero on aivan järkyttävä noihin muihin rasioihin. Ja voin sanoa, että yhtään ääninäytettä ei muokattu mihinkään - kaikki soi just niinku pitää, ja ensimmäisessä ääninäytteessä on vielä rasian antotehojen erotkin kuultavissa (grado hiljaisin, 680hp voimakkain). Noh.. kuunnelkaa itse :)

Osa varmaan huomasi, että gradolla oli kaksi ääninäytettä peräkkäin. Ensimmäinen on soitettu teknarilla - toinen on soitettu Stanton str8-80 levarilla, kuunnelkaa itse, kyllä niistä eron huomaa ;)

[q]rdR, 30.1.2007 20:50:
Sul tais tulla pidempään pätkään ainakin niin gradot pariin kertaan tonne loppuun?
[/q]
Unohdin mainita, se toinen grado-klippi on stanttonin str8-80 levarilla äänitetty. Kyllä teknarin ja stanttonin soittimissakin on eroa

Ainiin, täytyy tässä vaiheessa tunnustaa, että olen ollut kyllä stanttonin 500al -rasian kohdalla väärässä. Se ei ole niin paska rasia kuin vois kuvitella. Hifiksi siitä ei missään tapauksessa ole, mutta paljon huonommin soivia rasioita on monta. Kuitenkin jos painoja lisätään liikaa, niin diskantti tuntuu katoavan 500sta korvin kuultavasti.

[q]Jinkso, 30.1.2007 21:21:
Kas, Gradollahan sinne ilmestyi kokonaan uusi instrumentti!
[/q]
Joo, et o ensimmäinen joka tuosta toteaa. Arctos kommentoi samaa kun oli gradolla kuunnellu jotain vanhoja levyjään (muistaakseni.. arto voi varmaan kompata tai kertoa asiasta enemmän).

Itse huomasin, gradolla haitsujen soittokuviossa semmosia joita en muiden rasioiden kohdalla kiinnittäny huomiota

Osaisko joku sanoa, mihin noista em. rasioista voisi parhaiten verrata Shure Whitelabelia? Oon itse vertaillut Stanton 500 AL II:sta ja Shure Whitelabelia, ja ainakin diskantit soi paljon selvemmin jälkimmäisessä.

Ortofon Elektro kuulosti minusta tämän testin rasioista parhaalta dj-rasiaksi, mutta minkälainen se on esim. Shure Whitelabeliin verrattuna?

Platinumista löytyikin aika hyvin Shure Whitelabelista verrattuna muihin rasioihin.

Oli kyllä taas loistotesti, kiitos tästä :)

Jälleen osoitus siitä miten paljon neuloissa voi olla eroja ja miten niihin tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota. Taitaa olla aika nussintaa vaihdella mikseriä tai säätää hirveästi pa:a jos käytössä huonot neulat, jotka vielä kuluneet...

Se mikä itseni yllätti (äänenlaadun lisäksi) oli antotehojen suuri ero. Tiukasti mitoitetulla PA:lla toi grado saattaisi olla jo liian heikko, vaikka sointi muuten olikin erinomainen.

Hinkkasin jonkunverran noita kahta gradopätkää edestakaisin, mutta ei niissä imo mitään hirveän suuria eroja ollut. Ehkäpä teknarissa oli snadisti kontrolloidumpi bassopää, mutta en mä kyllä ainkaan näin pikaisella kuuntelulla löytänyt noista mitään muita eroja. Pitäisi ehkä olla joku tutumpi materiaali levylautasella.


Jatkossa ei kyllä yhtään haittaisi jos testeissä olisi jotain uudempaa konemusiikkimateriaalia, joka viimeisen päälle tuotettu. Ainakin itseäni tässä ääninäytteessä kävi häiritsemään tietynlainen verho koko äänimaailman edessä. Tällainen äänilähteen heikkous puolestaan hankaloittaa aika paljon arviointia, koska soitettu pätkä ei ole millään tasolla tuttu ...

Se äänirasian antoteho tuskin on mikään kynnyskysymys PA:n kannalta, kun kaikissa kunnollisissa mixereissä pystyy gainilla kompensoimaan sen. Tiukkaan mitotetussa PA:ssa se ongelma on kuitenkin sen tarvittavan äänenpaineen tuottaminen pienellä säröllä, ei vahvistuksen loppuminen signaaliketjussa.

Oon villen kans samaa mieltä siitä, että ois kiva kuulla vertailua myös sillä materiaalilla, mitä neuloilla yleensäökin soitetaan. Ois myös kiva kuulla vertailu hyvästä ja huonosta kokonaisuudesta esim. grado-teknari-xone vs. stanton 500-stanton str8-80-DJM 500/600

Antoteho ei pitäs maxisinkkujen suhteen nousta ongelmaksi. Mutta jos jotain vanhempaa LP:tä työnnetään lautaselle, saattaa mikseristä loppua gaini kyllä kesken (eikä tarvi olla edes Grado alla).

Otetaan toki ehdotuksia vastaan, jos jollakulla on oikeasti mielessä hyvin tuotettua konemusiikkia. Äänirasioiden, miksereiden ja/tai toistolaitteiden kykyä toistaa on melko vaikea käydä vertailemaan konemusiikilla. Ensimmäinen ongelma on yleensä prässin laatu, joka on melkosen paljon huonompi kuin "silloin kun ne tehtiin kunnolla". Toinen ongelma on äänimaailmassa joka ei ole "niin justiinsa". Karkeana esimerkkinä vois heittää vaikka jonkun tuhdin ja rujon teknobiisin. Ei semmosen rallin kohdalla pahemmin kuunnella soiko se kuunneltava laite heleästi vai ei, onko siinä erotteleva soundi tms. Ei sitä sen paremmin nitkullakaan kuule.

Toki siinä vaiheessa kun se työnnetään ulos PA:sta, kovalla, alkaa erot taas kuulumaan sen suhteen, että repiikö se biisi korvat hajalle vai ei.

[q]Caro², 27.2.2007 13:47:
Otetaan toki ehdotuksia vastaan, jos jollakulla on oikeasti mielessä hyvin tuotettua konemusiikkia. Äänirasioiden, miksereiden ja/tai toistolaitteiden kykyä toistaa on melko vaikea käydä vertailemaan konemusiikilla. Ensimmäinen ongelma on yleensä prässin laatu, joka on melkosen paljon huonompi kuin "silloin kun ne tehtiin kunnolla". Toinen ongelma on äänimaailmassa joka ei ole "niin justiinsa". Karkeana esimerkkinä vois heittää vaikka jonkun tuhdin ja rujon teknobiisin. Ei semmosen rallin kohdalla pahemmin kuunnella soiko se kuunneltava laite heleästi vai ei, onko siinä erotteleva soundi tms. Ei sitä sen paremmin nitkullakaan kuule.
[/q]

Mä en kyllä tiedä tuottamisesta hevon pyllyä, mutta kyllä mä noin muuten sanoisin, että soundien puhtautta jos kuuntelee niin ihan siellä suosituimmissa genreissä löytyy esim js16 ja äijän ympärillä pyörivä organisaatio noin muutenkin. Tämä siis ihan puhtaasti siltä kantilta, että jos vertaa äskettäin ilmestynyttä "welcome to my rosegarden" biisiä viisi vuotta vanhempiin saman genren julkaisuihin, niin kyllä mä sanoisin, että ääni kuulostaa varsin mallikkaalta. Uskoisin myös, että kyseiseltä mieheltä voisi olettaa äänimaailmaa joka on aika justiinsa, kuitenkin sen verran ammattitaitoa ja tuottamista takana sinne ihan korkeimmalla huipulle asti....

En tiedä miten muissa genreissä, mutta ainakin progessa noin ylipäätään monet heittää läppää: "kerrankin dj (insert any dj/tuottaja) soitti hyviä biisejä, eikä vain hyvin tuotettuja kappaleita". Snadina hifiharrastajana mä olisin kyllä taipuvainen väittämään, että tämä kuvaa kohtalaisen hyvin montaa suositumpaa genreä... soundi saattaa kuulostaa aika hyvältä, mutta biisit on pirun tylsiä.

Tosta prässin laadusta mä en myöskään tiedä yhtään mitään, mutta eikö se lopulta ole niin, että alkuperäinen lähde määrittelee myös aika paljon? Esim tässä pätkässä, joka nyt oli, itseäni kävi toden teolla häiritsemään, että ääni kokonaisuudessaan ei ollut kovin puhdas ja avoin. Ehkä tuo biisi edustaa laadukkuutta suhteessa aikaan jolloin se on julkaistu, mutta nykyseen verrattuna mä en pitäisi tuota lähdettä kovin hyvänä mittarina.

Miksereiden laatua vertailtaessa homman voisi varmasti toteuttaa cd:ä, se poistaisi ylipäätään neula/prässiongelmat ja antaisi tod näk paremman käsityksen itse mikserin kyvyistä. Nauloissa tietysti toinen juttu, mutta ehkä silloinkin voisi kysyä jotain 15v levyjä pyörittäneeltä, mitä biisiä hän suosittelisi neulatestiin.


Ja tosiaan, korjatkaa ihmeessä, mä tässä heitän tosi paljon mutua, sillä en oikeasti tiedä soittamisesta tai biisin tekemisestä yhtään mitään :D


Mitäs mieltä caro tai muut oli noiden soittimien erosta?

Mielenkiintoinen testi. Diren Money For Nothing on mielestäni varsin onnistunut testikappaleen valinta, sillä tosta introsta löytyy paljon erilaisia vivahteita, jotka juuri korostuvat tälläisissä testeissä. Lisäksi biisi on itselleni erittäin tuttu ja paljon kuunneltu (tosin kuuntelu on tapahtunut ilmeisen ryssittyjen cd remastereiden pohjalta).

Kuuntelin äsken pari kertaa läpi ja vaikken ihan täysillä keskittynytkään niin olipahan valtavia eroja. Alkupään rasiat kuulostivat suoraan sanoan varsin hirveiltä ja vasta Ortofonit alkoivat miellyttää korvaa erityisesti Ortofon Elektro. Grado olikin jo sitten aivan omaa luokaansa kunhan vaan huomasi iskeä lisää voluumia Amphioneihin.

Pitää kuunnella lisää ja vertailla.

[q]ville, 27.2.2007 14:22:
Uskoisin myös, että kyseiseltä mieheltä voisi olettaa äänimaailmaa joka on aika justiinsa, kuitenkin sen verran ammattitaitoa ja tuottamista takana sinne ihan korkeimmalla huipulle asti....
[/q]
Joo, se on vallan totta, että jos ruvetaan katsastelemaan sitä päätä joka on tehnyt omaa juttuaan sen 10vuotta, alkaa löytymään jo jokseenkin laadukasta materiaalia. Mutta jos ruvetaan yleistämään rankasti, niin konemusiikin puolella pelataan huomattavasti enemmän sisällöllä - väännetään "muka hienoja melodiakuvioita", tavoitellaan tunteita massiivisilla jutuilla, työnnetään sitä bassopäätä jyrisemään yli jne jne. Mutta kuten tuotakin dire straitsin vinyyliä kuunteli, heti alussa selvisi se, minkätakia hifi-ihmiset kuuntelee pääosin ihan jotain muuta kuin konemusaa (koneellisesta tuotannostakin löytyy toki jokusia ihan hyvin tehtyjä, tuotettuja, ja vieläpä miellyttäviä biisejä kuunnella). Itse havahduin tuon levyn lähtiessä soimaan (nimenomaan gradoilla) siitä, kuinka laajalle se ääni on saatu levitettyä, kuinka hyvin sitä joskus 60-luvulla kehitettyä "stereofonista toistoa" on osattu käyttää miksatessa. Ei vaan tuupata yhtä soundia sinne ja toista tuonne. On hyödynnetty kaikua ja pannausta ihan eri tavalla kuin mitä esm tulee yhdessäkään house-levyssä vastaan. Mutta mitäpä sitä voi odottaa, noita levyjä on aikoinaan tehneet semmoset jantterit, jotka ovat olleet alalla ehkäpä yli 30vuotta - kuinkas moni konemusiikin tuottaja on edes kolmea kymmentä? Joo, kyllähän sitä aina sanotaan, että "tuoreella kaverilla on tuoreet ideat" - totta tuokin.. mutta vanhalla kaverilla on kyky toteuttaa ne tuoreet ideat paremmin jos vaan saa niistä kiinn

[q]
Snadina hifiharrastajana mä olisin kyllä taipuvainen väittämään, että tämä kuvaa kohtalaisen hyvin montaa suositumpaa genreä... soundi saattaa kuulostaa aika hyvältä, mutta biisit on pirun tylsiä.
[/q]
Soundit ja äänimaailma on vaan yksi suppea osa-alue sillä saralla, että saadaan musiikki kuulostamaan hyvältä. Em. asiat pitää vielä saada sidottua yhteen niin, että ne on harmoniassa ja toimii hyvin. Kiksu on hyvä esimerkki siitä, missä yksi osa-alue on melko hyvin hanskassa, mutta melkein kaikki muu on unohdettu. Tietty asiaa vaikeuttaa vielä sekin, että ihminen on tottunut kuulemaan luonnollisia ääniä, luonnollisia instrumentteja, jne. Koneellinen tuotanto on haluamattaankin vierasta ihmiskorvalle. Tarvii melkoista harjaantumista, että koneelliset soundit ja niiden vivahteet aukeaa sen enemmän tuottajille kuin kuuntelijoille. Ei varmaan ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun hyvin toimivan konebiisin lähettäminen masteroitavaksi pilaa ko. äänitteen täysin sen takia, että masteroijana on joku jolle soundimaailmat ei ole tuttuja.

[q]
Esim tässä pätkässä, joka nyt oli, itseäni kävi toden teolla häiritsemään, että ääni kokonaisuudessaan ei ollut kovin puhdas ja avoin. Ehkä tuo biisi edustaa laadukkuutta suhteessa aikaan jolloin se on julkaistu, mutta nykyseen verrattuna mä en pitäisi tuota lähdettä kovin hyvänä mittarina.
[/q]
Ihan teoreettinen vaihtoehto kaksi. Ehkä siun korva on tottunu (jo) siihen koneellisen soundin puhtauteen ja "ylierottelevaan" toistoon. Näitä ylierottelevia genrejä on jonkun verran, jossa pelataan juuri sillä että revitään se terävyys ja napakka toisto ihan äärimmilleen. Tottahan toki tuommonen "hieman vanhempi" (ikää Money For Nothingilla on 22vuotta) biisi häviää juuri noilla osa-alueilla - mutta minkä se terävässä toistossa häviää, sen se stereokuvalla päihittää.

[q]
Miksereiden laatua vertailtaessa homman voisi varmasti toteuttaa cd:ä, se poistaisi ylipäätään neula/prässiongelmat ja antaisi tod näk paremman käsityksen itse mikserin kyvyistä. Nauloissa tietysti toinen juttu, mutta ehkä silloinkin voisi kysyä jotain 15v levyjä pyörittäneeltä, mitä biisiä hän suosittelisi neulatestiin.
[/q]
Cd:ltä soittaessa täytyy valita kappaleet vaan melkosen tarkkaan. Varsinkin vanhemmissa cd-äänityksissä se "hifistyneisyys" oli (ainakin alan harrastajien mukaan) jotain ihan järkyttävää. Telarc (vai telark)-lafkalta sen sijaan on tullut enemmänkin hifistelyyn sopivaa materiaalia. Esm tuo dire straitsin biisi on ainakin joissakin cd-prässeissä kärsinyt. Deejiiltä en kyllä ihan äkkiä lähtis kyselemään mitään biisisuosituksia. Täytyy erotella se mikä on minkäkin toimenkuvan omaa osa-aluetta. Deejii kyllä tietää biisit genrestä kun genrestä, mutta soundi ja hifistely ei siihen yleensä kuulu - joskin hifisteleviä dj:täkin löytyy jonkun verran, mutta verrattain vähän. Hifi-harrastajalta en kyllä sitten taas lähtisi genrejä tenttamaan, tai kappaleiden sopivuutta toisiinsa.. Joltakin enemmän levyjä tuottaneelta henkilöltä vois kyllä bongailla hyviä ehdotuksia testiin :)

[q]
Mitäs mieltä caro tai muut oli noiden soittimien erosta?
[/q]
No jos lähtee ihan soundeista liikkeelle, niin esmi virvelin iskut meni stanttonilla tukkoon. Teknarin kautta soitettuna iskut oli ilmavia ja napakoita, sellasia kuin ne pitäskin olla. Diskantit soi teknarin kautta melko heleästi ja ennenkaikkea kirkkaasti. Stanttonin kautta ne hävis jonnekin verhon taakse. Bassopäässä sama juttu, teknarilla kaikki tuntuu olevan selkeesti paremmin kontrollissa. Napakkuutta ja erottelua ei puutu - toisin ku stanttonilla. Kuuntelen siis pa-monitoreilla tällähetkellä tätä (en tosin kovin kovalla).

Jotkut muutamat ehkä miettii, miten kaksi soitinta, joissa on pyöritysmoottori ja äänivarsi, voi yleensäkään soida edes eri tavalla. Tähän voikin heti saarnata ja paasata siitä kuinka se äänivarsi on oikeasti niin tarkkaa hienomekaniikkaa, että se vaikuttaa ihan aikuisten oikeasti toistoon melkosesti. Varren tehtävä ei ole pelkästään pitää äänirasia oikeassa kulmassa uraan nähden, vaan myös vaimentaa haitallisia resonansseja joita "jousipaino" (jollainen se neulakin on) aiheuttaa. Mitä tulee s-varteen ja suoraan, niin aikoinaan äänivarsi oli helpompi valmistaa jämäkäksi kun siihen lisättiin kaksi mutkaa (kiertojäykkyys ainakin paranee). Nykyisillä materiaaleilla saadaan ihan yhtä hyviä varsia vaikka ne ovatkin suoria.

Tosin en usko itse sekuntiakaan, että esm numarkin hieno keksintö, "lennosta" vaihdettavat äänivarret, täyttää äänivarrelle asetettuja tehtäviä mitenkään hyvin.

[q]Caro², 27.2.2007 17:37:
Mutta kuten tuotakin dire straitsin vinyyliä kuunteli, heti alussa selvisi se, minkätakia hifi-ihmiset kuuntelee pääosin ihan jotain muuta kuin konemusaa (koneellisesta tuotannostakin löytyy toki jokusia ihan hyvin tehtyjä, tuotettuja, ja vieläpä miellyttäviä biisejä kuunnella).[/q]

No joo, mä en kyllä usko, että tässä hirveitä eroja on :)

Kyllä konemusiikkifaneista löytyy imo ihan samalla tavalla harrastajia, sillä laadukkaat laitteet eroaa huonoista aina, vaikka lähde ei maailman paras olisikaan. Noin ylipäätään "hifistit" on sen verran pieni ihmismäärä ja konemusiikkifani vielä pienempi, että näiden kahden risteäminen ei ihan tilastollisestikaan mitattuna ole kovin suuri todenäköisyys :)

[q]
Itse havahduin tuon levyn lähtiessä soimaan (nimenomaan gradoilla) siitä, kuinka laajalle se ääni on saatu levitettyä, kuinka hyvin sitä joskus 60-luvulla kehitettyä "stereofonista toistoa" on osattu käyttää miksatessa. Ei vaan tuupata yhtä soundia sinne ja toista tuonne. On hyödynnetty kaikua ja pannausta ihan eri tavalla kuin mitä esm tulee yhdessäkään house-levyssä vastaan. [/q]

Tää on kyllä osittain totta. Esim. harvassa konemusiikkibiisissä kykenee paikallistamaan tiettyjä ääniä, kun taas vanhemman rockin puolella taitaa olla niin, että ihan tarkoituksella sijoitetaan äänikenttään tietyt soittimet tietylle paikalle.

Sitten taas toisaalta voi miettiä, että onko tämä kovin oleellista, varsinkin jos kyseessä on vokaaliton kappale. Konemusiikin ei ole edes tarkoitus kuulostaa liveäänitteeltä ja siten ei välttämättä ole edes järkevää lähteä tavoittelemaan samoja asioita kuin mitä "live" esiintyjien kohdalla tehdää. Noin yleisesti olen kyllä samaa mieltä siitä, että äänet liian helposti dumpatan "sinne ja tuonne"

[q]
Soundit ja äänimaailma on vaan yksi suppea osa-alue sillä saralla, että saadaan musiikki kuulostamaan hyvältä. Em. asiat pitää vielä saada sidottua yhteen niin, että ne on harmoniassa ja toimii hyvin. Kiksu on hyvä esimerkki siitä, missä yksi osa-alue on melko hyvin hanskassa, mutta melkein kaikki muu on unohdettu. Tietty asiaa vaikeuttaa vielä sekin, että ihminen on tottunut kuulemaan luonnollisia ääniä, luonnollisia instrumentteja, jne. Koneellinen tuotanto on haluamattaankin vierasta ihmiskorvalle. Tarvii melkoista harjaantumista, että koneelliset soundit ja niiden vivahteet aukeaa sen enemmän tuottajille kuin kuuntelijoille.[/q]

Hyvältä ja hyvältä.... alkaa olla tosi makuasioita ja siten hankala sanoa miten tällainen suhtautuu vaikkapa tähän neulatestiin :)

Soittamalla vaikka 10v ikäistä "huipputuotettua" trancebiisiä ja soittamalla nykyistä "huipputuotettua" trancebiisiä, niin uskoisin, että jokainen huomaa eron soundissa. Hyvin harva varmaan osa sanoa mistä nämä erot syntyvät (en osaa minäkään), mutta pointti kuitenkin on, että tasonnousua on tapahtunut. Tästä syystä mä näkisin, että olisi mukava jos näissä testeissä soitettaisiin sellaista materiaalia, joka on enemmän tuttua kohdeyleisölle. Kun materiaali on tuttua, jengi on ehkä jopa kuullut saman biisin jollain miksauksella, bileissä jne. Sitten kun se kuulee tällaisessa testissä alkaa enemmän avautua sekä äännitteen että laitteiston erot.

[q]
Ihan teoreettinen vaihtoehto kaksi. Ehkä siun korva on tottunu (jo) siihen koneellisen soundin puhtauteen ja "ylierottelevaan" toistoon. Näitä ylierottelevia genrejä on jonkun verran, jossa pelataan juuri sillä että revitään se terävyys ja napakka toisto ihan äärimmilleen. Tottahan toki tuommonen "hieman vanhempi" (ikää Money For Nothingilla on 22vuotta) biisi häviää juuri noilla osa-alueilla - mutta minkä se terävässä toistossa häviää, sen se stereokuvalla päihittää.
[/q]

Tämä on totta, oma korva on tottunut ehkä liiankin puhtaaseen koneellisesti tuotettuun soundiin ja ehkä noin muutenkin pidän aika kliinisestä ja puhtaasta äänestä.

Mutta toisaalta joskus tulee poikkeuksia ja levylautaselle eksyy jotain muuta demomielessä. Viimeisin poikkeus oli madonna.

Mä en tiedä miten vaikkapa madonnan uusin suhtautuu vanhaan rockiin ehkä tiedä onko tästä saatavissa vinyyliä, mutta voisin kuvitella, että testimateriaalina olisi laadukasta. Mimmi taitaa olla ollut mukana kohta sen 30v ja uusimmalla levyllä ottanut enemmän konesoundia mukaan. Ääni kuulostaa kliiniseltä ja puhtaalta, mutta samaan aikaan varmaan saattaisi löytyä jotain elementtejä, jotka samoja kuin vaikkapa money for nothing biisissä.

[q]
Cd:ltä soittaessa täytyy valita kappaleet vaan melkosen tarkkaan. Varsinkin vanhemmissa cd-äänityksissä se "hifistyneisyys" oli (ainakin alan harrastajien mukaan) jotain ihan järkyttävää. Telarc (vai telark)-lafkalta sen sijaan on tullut enemmänkin hifistelyyn sopivaa materiaalia. Esm tuo dire straitsin biisi on ainakin joissakin cd-prässeissä kärsinyt. Deejiiltä en kyllä ihan äkkiä lähtis kyselemään mitään biisisuosituksia. Täytyy erotella se mikä on minkäkin toimenkuvan omaa osa-aluetta. Deejii kyllä tietää biisit genrestä kun genrestä, mutta soundi ja hifistely ei siihen yleensä kuulu - joskin hifisteleviä dj:täkin löytyy jonkun verran, mutta verrattain vähän. Hifi-harrastajalta en kyllä sitten taas lähtisi genrejä tenttamaan, tai kappaleiden sopivuutta toisiinsa.. Joltakin enemmän levyjä tuottaneelta henkilöltä vois kyllä bongailla hyviä ehdotuksia testiin :)
[/q]

Basicero imo on, että kaikkia laitteistotestejä voi lähestyä kahdella tavalla:

1) Pyritään hakemaan absoluuttisesti parasta laatua etsimällä hyvä lähde ja toistolaitteisto. Ei oteta huomioon genreä tai sen kummennin genren vaatimia erityspiireitä.

2) Pyritään hakemaan parasta laatua tiettyyn tilanteeseen

Tämä keskustelu on mielestäni hyvä esimerkki siitä, että sä olet pyrkinyt hakemaan absoluuttisesti parasta mahdollista laatua valitsemalla tietyn äänitteen. Kuitenkin tämä äänite on sellainen, että esim. tällä forumilla se kuulostaa tutulta tod. näk. hyvin harvalle kuulijalle ja siten ääninäyteen tarjoamat vertailukeinot rajoittuvat vain tähän testiin ja näytteisiin.

Jos valittaisiin näyte, joka olisi vaikkapa selkeästi lähempänä nykyistä elektronista soundia (tai jopa sitä itseään) niin jengi voisi vertailla sitä ääninäytettä omiin kokemuksiin elävässä elämässä. Hyvällä tuurilla äänite on tuttu monella jopa kotilaitteistoista ja siten nauhoitettu testipätkä tarjoaa suoran vertailun nykyiseen äänilähteeseen kotona. Tällainen testi antaisi imo paljon enemmän tartuntapohjaa elävään elämään ja se todennäköisesti myös kiinnostaisi enemmän jengiä :)

Jos hommaa peilaa vaikka perinteisiin hifitesteihin, niin siellä kuuntelukokeet pyriteään tekemään laajalla materiaalilla ja aina sellaisella, joka on testaajalle tuttua. Jos kohdeyleisö näillä testeillä on konemusiikkiforumi ja vaikkapa promoottorit/organisaattorit/tmv, jotka valitsee soittolaitteita bileisiin, niin imo kuuntelutesti olisi hyvä suunnata vähän paremmin tälle kohderyhmälle.


Tietysti loppukädessä homma taitaa kaatua siihen, että tällaisen testin tekeminen on käsittämättömän vaivan takana.... silloin on vähän hankala ottaa mukaan vaikkapa rock, pop, tekno, proge ja kiksunäytteitä.... mut jokatapauksessa two thumbs up, toivottavasti se mikseritesti tulee joskus riippumatta siitä mitä levylautasella soi :)

Edit: Tosta "kuuntelee dj:ä biisivalinnoissa" tarkoitin juuri sitä, että kysyisi joltain dj:ä/tuottajalta joka soittanut levyjä vaikka sen kymmenen vuotta, opiskellut vähän alaa ja tekee vielä saman aiheen parissa töitä. Tällaisella henkilöllä on kuitenkin käsittämätön määrä tietotaitoa ja varmaan hyviäkin ideoita mahdolliseksi testikappaleeksi :)

[q]ville, 1.3.2007 09:59:
Tämä keskustelu on mielestäni hyvä esimerkki siitä, että sä olet pyrkinyt hakemaan absoluuttisesti parasta mahdollista laatua valitsemalla tietyn äänitteen. Kuitenkin tämä äänite on sellainen, että esim. tällä forumilla se kuulostaa tutulta tod. näk. hyvin harvalle kuulijalle ja siten ääninäyteen tarjoamat vertailukeinot rajoittuvat vain tähän testiin ja näytteisiin.
[/q]
Pyritään löytämään joku sellainen äänite, jonka kuuntelija tuntee omakseen - tämä olis ensisijaisen tärkeää, jos verrataan puhtaasti yhtä äänilähdettä aikaisempiin muistikuviin. Mikseritestistä tullee samantyyppinen äänipaketti kun tästä äänirasiavertailustakin. Tällöin ei ole aivan niin tärkeää onko ääninäyte kaikille niin hirveän tuttu, koska vertailukohdat tulee samassa samplessa peräkkäin.

Ennemmin pitää kiinnittää huomiota siihen, että ääninäyte jota käytetään on "virheetön". Jos esm levyssä on ylimiksatut bassot, tms, niin se vääristää aina vertailua. Mikseri joka latistaa bassotoistoa soi em. levyn osalta "tasapainoisemmin" - vaikka todellisuudessa ko. mikserin toisto on ihan jotain muuta, kuin tasapainoinen. Tästä johtuen toki käytetään useita eri ääninäytteitä - mutta silti ne kaikki tulee valita melkosen tarkkaan. Moloko olisi yksi oma suosikki (samoinkuin madonna) - joista näin äkkiseltään muistellen voisi hyvinkin löytyä melkosen hyvin tuotettua tavaraa. Mutta katsellaan tuota asiaa täällä sitten kun on siihen aikaa (todennäköisesti menee huhtikuulle tms).

Sellaista ääninäytettä ei kuitenkaan ole tarjolla, jonka kaikki tuntee - ellei sitten laita ko. biisiä jakoon (joka sekään ei välttämättä ole ehkä kaikkein paras vaihtoehto).

[q]Caro², 30.1.2007 22:38:

---
Jinkso, 30.1.2007 21:21:
Kas, Gradollahan sinne ilmestyi kokonaan uusi instrumentti!

---

Joo, et o ensimmäinen joka tuosta toteaa. Arctos kommentoi samaa kun oli gradolla kuunnellu jotain vanhoja levyjään (muistaakseni.. arto voi varmaan kompata tai kertoa asiasta enemmän).

Itse huomasin, gradolla haitsujen soittokuviossa semmosia joita en muiden rasioiden kohdalla kiinnittäny huomiota
[/q]

Kyllä komppaan.. Kirjottelin joskus taannoin Platinumille aiheesta:

[q]Caro² anto mulle kokeiltavaks Gradon DJ-200- ja DJ-200i-rasiat. En ole päässy/ehtiny tekemään mitään syväluotaavaa vertailua tai anlyysiä, mut seuraavassa käyttökokemuksia kotoa ja keikoilta. Referenssinä pääsääntöisesti Shuren M 35X palloneuloilla. Gradoissa neula on elliptinen.

Ensimmäisenä huomio kiinnittyy skippailuun cue pointtia hakiessa. Neulapainoksi suositellaan 2…5 g ja aloitin (tottakai) pienimmällä mahdollisella, vaikka jo Caro jo etukäteen varoittelikin. Neulapainon lisäys rauhoittaa hyppimistä vähän, mutta aski on tosissaan herkkä ja tarvitsee tukevan pöydän.
Raidan seurannassa ei ollut ongelmia. Molemmat askit suoriutuivat ongelmitta kierosta levystä, josta Shurella löytyi looppi..

Sitten se tärkein, eli ääni. Pidin Shurea hyvä-äänisenä askina ja pidän vieläkin, mutta Molemmat Gradot olivat ihan eri sarjassa. Nämä kaivoi levyiltä uusia nuotteja, jopa instrumentteja. Tarkkuus ja erottelu ovat selvästi parempia kuin Shurella, joka pieksee esim. Stanttonin 500 mkII:sen mennen tullen.

Hintaa askeilla on ihan riittävästi. DJ-200 maksaa muistaakseni noin 100 ja DJ-200i pari kymppiä enemmän. Jos et harrasta kummempaa kikkailua ja arvostat hyvää ääntä, eikä hinta pelota, Grado on tähän mennessä kuulemistani rasioista kirkkaasti paras.
Näihin tekis mieli tottua. Kunhan budjetti antaa myöten, tällaiset eksyy meille.
[/q]


Ei oo vielä löytyny tota Gradon voittanutta, joskaan en vielä(kään) oo saanu hankituksi sellasia. Shuren M35X on edelleen ihan hyvä-ääninen aski..