Mitä arvostat ihmisissä eniten?

Oon Sapelin kaa samoil linjoil. Mulle merkitsee myös tosi paljon se, että ihmisellä on hyvä sydän. Epäitsekkyys tiettyyn rajaan asti on hyvä asia. Arvostan myös todella paljon rehellisyyttä ja sitä, että on luottamuksen arvoinen. Pitäisi aina osata asettua myös toisen asemaan,

[q]sapeli:
Tarkoitukseni ei ole etsiä mitään perimmäistä totuutta, tajusinpa vaan kuinka eri ihmiset arvostavat eri ihmisiä eri syistä - ja eiköhän meistä aika moni tavalla tai toisella ajattele että toiset ihmiset ovat ”parempia” kuin toiset, niin pinnalliselta kuin se vaikuttaakin.
[/q]

Ei välttämättä parempia mutta tärkeämpiä ehkä.
Tärkeimpinä mä arvostan mun vanhempia,
sisaruksia ja ystäviä koska ne rakastaa ja arvostaa mua
juuri tälläisenä kuin olen ja mä heitä samasta syystä.
Nämä ihmiset saa mun tuntemaan oloni täällä tärkeäksi.
Vaikka siihen ei aina olisikaan tarvetta...
Mä voin mokailla eikä mun tarvi pelätä että ne ei arvosta mua enää.
Nämä ihmiset on mun elämän tukiranka. Arvostus mitä mä tunnen
heitä kohtaan on jotain sellaista mitä ei pysty kylliksi koskaan korostaa.

Jokainen ihminen ansitsee arvostuksen. Jokainen on tärkeä jollekkin.

Mä en määrittele sitä yhtään mitenkään, koska se ei ole mun tehtäväni, enkä katso olevani moiseen sen paremmin pätevä kuin oikeutettukaan.

Oon Jonen kanssa samoilla linjoilla. Mikä minä olen määrittelemään kenellekään mitään arvoa? Toi on niin jotenkin... omituinen ja naiivi kysymys.

Pah, oikein nykypäivään sopiva kysymys.

Miksi kaikella pitäisi olla jokin konkreettinen arvo? Miksi kaikki pitäisi voida laittaa hinnan perusteella arvojärjestykseen? Raha on hyvä renki, mutta huono isäntä. Sen ehdoilla ei ole kiva elää.

hmm.

mun mielestä on naiivia ajatella, että ei arvostele toisia. enkä tarkoita tällä arvostelemisella mitään absoluuttista arvohierarkiaa ihmisten kesken (olisi aika yläastetta), mutta toki väkisinkin jokainen muodostaa omat mielipiteensä toisista ihmisistä ja jotkut näistä ihmisistä miellyttävät ja toiset eivät. nämä jotka eivät miellytä ovat väkisinkin "huonommassa arvossa" oman itsensä silmissä, koska heitä ei mahdollisesti tunne yhtä hyvin tai heidän kanssa henkilökemia ei vain pelaa.

joten: totta kai "arvostelen" ihmisiä tahallisesti tai tahtomattani. kyse ei ole kuitenkaan mistään ihmisarvosta, vaan henkilökohtaisesta maailmankuvastani, preferoin toisten seuraa enemmän kuin toisten. syynä vaikka luotettavuus, lämminhenkisyys, aitous.

[q]anthocyan:
Oon Sapelin kaa samoil linjoil. Mulle merkitsee myös tosi paljon se, että ihmisellä on hyvä sydän. Epäitsekkyys tiettyyn rajaan asti on hyvä asia. Arvostan myös todella paljon rehellisyyttä ja sitä, että on luottamuksen arvoinen. Pitäisi aina osata asettua myös toisen asemaan,
[/q]

samaa mieltä minäkin!*joo*

[q]ella_:
hmm.

mun mielestä on naiivia ajatella, että ei arvostele toisia. enkä tarkoita tällä arvostelemisella mitään absoluuttista arvohierarkiaa ihmisten kesken (olisi aika yläastetta), mutta toki väkisinkin jokainen muodostaa omat mielipiteensä toisista ihmisistä ja jotkut näistä ihmisistä miellyttävät ja toiset eivät. nämä jotka eivät miellytä ovat väkisinkin ?huonommassa arvossa? oman itsensä silmissä, koska heitä ei mahdollisesti tunne yhtä hyvin tai heidän kanssa henkilökemia ei vain pelaa.

joten: totta kai ?arvostelen? ihmisiä tahallisesti tai tahtomattani. kyse ei ole kuitenkaan mistään ihmisarvosta, vaan henkilökohtaisesta maailmankuvastani, preferoin toisten seuraa enemmän kuin toisten. syynä vaikka luotettavuus, lämminhenkisyys, aitous.[/q]

Kysymyksen sanamuoto ei viittaa arvosteluun tai sen perusteisiin, vaan nimenomaan absoluuttiseen arvoon. Vertaa vaikka kysymykseen "Miten määrittelet auton arvon?".

[q]jUSSi:

Kysymyksen sanamuoto ei viittaa arvosteluun tai sen perusteisiin, vaan nimenomaan absoluuttiseen arvoon. Vertaa vaikka kysymykseen ”Miten määrittelet auton arvon?”.
[/q]

ehken itse ollut kovin selvä. absoluuttisen ja subjektiivisen arvon ero on varsin häilyvä, koska itsessään mun mielestä absoluuttista ihmisarvoa ei ole olemassa, on vain subjektiivista.

[q]ella_:
ehken itse ollut kovin selvä. absoluuttisen ja subjektiivisen arvon ero on varsin häilyvä, koska itsessään mun mielestä absoluuttista ihmisarvoa ei ole olemassa, on vain subjektiivista.[/q]

Aivan! Siksi koko kysymys on mieletön. Kunka voidaan arvottaa elämä tai elävä olento?

Samaa mieltä olen Anan, Jonen ja jUSSi:n (ja varmaan muidenkin kanssa): ihmistä ei voi suoraan arvottaa, ei ole olemassa mitään universaalia objektiivista arvoa per perse.

Ei vaines Oikeesti kyl kelaan, että se on 8 / sielu

yksittäisen ihmisen arvon suhteessa omaan maailmankuvaani/elämääni, eli toisinsanoen miten arvostan toista ihmistä: käyttäytymisen perusteella.

[q]cheat:
yksittäisen ihmisen arvon suhteessa omaan maailmankuvaani/elämääni, eli toisinsanoen miten arvostan toista ihmistä: käyttäytymisen perusteella.[/q]

Arvotat vai arvostat? Kaksi eri asiaa

Kaikki o perseestä..*dissaa* En oikein tahdo asettaa mitattavaksi ketään.*hmph* Mutta olen todennut joidenkin vaativan sitä minulta*hmph*Yritän että kaikki lähtevät aluksi samalta linjalta ja olen vain tyytyväinen jos joku osoittaa ennakkoluulojani vääriksi. Mutta ensisijaisesti pidän muitten eteen asioita tekevistä ihmisistä vaikkei välitöntä yhteyttä olisikaan näkyvillä.*joo* käyttäytyivätpä he sitten muuten milloin mitenkin.*joo*
Mutta jos ei puhuta henkilökohtaisesta näkökulmasta, niin joitakin ihmisiä yritän arvostaa heidän asemansa tai heistä saatavan hyödyn perusteella ja silloin periaatteessa tilannekohtaisesti voi joutua laittamaan ihmisiä järjestykseen.Se ettei mua vois vähempää joku ihminen henk.koht. kiinnostaa, ei tarkoita että aina olisi varaa haistattaa paskat niille.

Mä ajattelin kysymystä niin, että mitä arvostan ihmisessä. Mutta en halua arvostella/ arvottaa ihmistä minkään perusteella. Kaikki ovat yhtä arvokkaita juuri sellaisina kuin ovat.

Hilpeetä scheissee.

Mä määritän ihmisen arvon tietenkin grammoissa.

[q]cheat:
yksittäisen ihmisen arvon suhteessa omaan maailmankuvaani/elämääni, eli toisinsanoen miten arvostan toista ihmistä: käyttäytymisen perusteella.
[/q]

Niin, jos ihminen keksii lääkkeen AIDS:iin, mutta käyttäytyy kuin kusipää..

Mun mielessä ihmisen arvo määräytyy siinä, kuinka ihminen on kykenevä ja halukas ottamaan huomioon muita ihmisiä, näiden tunteita ja mielipiteitä, sekä arvostamaan muita ihmisiä.

Ja paljon muuta. Vaikeehan tota on selittää. Mutta jos ihminen pystyy oleen välittämättä mistään muusta kuin itestään, niin se on kyllä mun silmissä arvoton, oli sitten kuka tai mikä tahansa.

Rahoilla ja natsoilla hihassa? No ei lainkaan.

Ihmisen arvo perustuu täysin siihen, miten paljon hän osaa arvostaa toisia. Pitää kiinni ystävistään eikä loukkaa rakkaitaan.

Ja jos kyseisellä henkilöllä ei ole kavereita tai rakkaita, kuhan ihminen on omalle itselleen rehellinen, pitää kiinni periaatteistaan jne.

Tarkoitukseni ei ole etsiä mitään perimmäistä totuutta, tajusinpa vaan kuinka eri ihmiset arvostavat eri ihmisiä eri syistä - ja eiköhän meistä aika moni tavalla tai toisella ajattele että toiset ihmiset ovat ”parempia” kuin toiset, niin pinnalliselta kuin se vaikuttaakin.

Minulle itselleni ei ole ammatilla, varakkuudella, skene-pisteillä tahi ulkonäöllä paljoakaan merkitystä loppupeleissä, vaan tärkeintä on hyvä sydän ja se miten muita kohtelee... Entä teillä?

(ja kuten aina, pyydän anteeksi jos vastaava topikki on jo olemassa *hihu*)