Mikä on ärsyttävintä vanhemien luona / solussa asumisessa??!?

Argh, vanhempien luona asuminen, argh... tarviiko edes kertoa? :P
Sitä ainaista valitusta joka asiasta, ei omaa rauhaa ja kaiken maailman erimielisyydet..
onneksi kohta oma kämppä :P

Ite oon asunut jo niin kauan yksin, että on ihan oikeesti vaikeeta muuttaa tyttöystävän kanssa yhteen, kun yhtäkkiä ei enää voikaan katsella telkkarista mitä haluaa, kuunnella musiikkia öisin, kääntää päivärytmiään päinvastaiseksi tai ennen kaikkea, käydä vessassa ovi auki.

Huomaavaisuudeks tota varmaan kutsutaan, mut se suks ääs ;)

Mulla lähinnä ongelmana on se millaista ääntä ne pitää yöaikaan...
Se ei ole kivaa... Onneksi muutin toiselle puolelle taloa, niin ei haittaa enää...

Toinen pienempi ongelma on sitten se ainainen valittaminen liiasta metelistä ja sotkemisesta, mutta nykyään olen niin vähän kotona, että ne on tyytyväisiä jos mesoon täällä edes kerran viikossa

Asuin 2½ vuotta solussa ja sinä aikana ehti nähdä jos jonkinlaista viipottajaa.

Näin aamuhorroksessa muisteltuna mielenkiintosimpina kämppiksinä tulee mieleen yksi viimesimmistä (”Turska”), jonka kanssa tikut meni sitten pahemman kerran ristiin niin, ettei sitten puhuttu kolmeen kuukauteen ennen muuttoani pois ko. solusta.. Saatettiin kyllä seisoa vierekkäin esim. keittiössä, mutta sanaakaan ei sanottu. Heh.

Ja sitten eräs kämppikseni kesävuokralainen oli kyllä raivostuttavin tapaus ikinä: se liimaili nimi-lappujaan kaikkiin sen tavaroihin (jopa shampoot ja saippuat saivat omat nimilappunsa), piti bileitä milloin sitä huvitti ja eräs kaunis kesäaamu heräsin kuuden aikaan siihen, kun se kiljuu yhteisissä tiloissa, kun kuulema ei tullut kuumaa vettä. Taisin silloin ehdottaa sille, että keittää vettä, kaataa sen ämpäriin ja tunkee päänsä sinne kuumaan vesiämpäriin.

Soluasuminen oli kyllä hyvin mielenkiintoista aikaa. *huoh*

Jo niin monta vuotta olen asunut pois kotoota(vuodeasta 94) että mua ei sinne saisi kirveelläkään. Oma rauha ja se et nyt voin tehdä mitä haluun ilman että joku hengittää niskaan on mulle tärkeitä. Se että voin yöllä herää ja alkaa vaikka ompelemaan tai lukemaan kirjaa, kuuntelemaan musiikkia ym ym ym.. olisi mulla kotioloissa ollu mahotonta.. tai jos olis ollu mahdollista niin siitä olisi seurannu ydinsota.

Solussa en ole ikinä asunu enkä usko että näin monen vuoden jälkeen osaisin ees asuu. Yleensä solut on pienet ja ahtaat ja mä olen oppinu niin että mulla on tilaa ja en voisi sietää jos joku alkaisi arvostelemaan mun elämistä.. esim pese pyykit,, ruuat on 2 päivää vanhat... voisitko olla hiljempaa.. jne jne.. mä tappaisin varmaan..

Asuin 3 v. solussa, joista viimeinen vuosi alkoi olla jo liikaa. 10 neliön huoneessa tuntui toisinaan seinien kirjaimellisesti kaatuvan niskaan. Yksiöön pääseminen oli varmasti sen astisen elämäni onnellisimpia päiviä, muistelen sitä vieläkin lämmöllä.

Pahinta solussa oli oman rauhan ja ”vapauden” puute omasta huoneesta huolimatta. Pienessä asunnossa sai usein jonottaa vessaan, suihkuun, jääkaapille, tiskialtaalle, vaatenaulakolle, hellalle, ... Onneksi kämppikset olivat aika mukiinmeneviä. Toinen heistä kyllä alkoi ajan mittaan ottaa todella raskaasti päähän. Tyyppi eleli kuin elopellossa: tyhjät vessapaperirullan hylsyt ajelehtivat vessan lattialla, parvekkeen lattialle heiteltiin tupakantumppeja, minimaalisesta hellapinta-alasta puolet oli likaisten ja puolitäysien ruoka-astioiden peitossa, vessassa oli ämpärissä likoomassa paskaset aamutossut kolmatta viikkoa, ainoaan yhteiseen tilaan piti raahata metsästä multaisia kivenjärkäleitä ja isoja oksia jotakin ”tulevaa taideproduktiota” varten yms. yms. Kaikki sinänsä pikku asioita, mutta ajan mittaan kerääntyessään alkavat syödä pahasti ja yleinen vitutus sen kun kasvaa.
Soluasumisen hyvänä puolena on tietysti edullinen vuokra ja myös se, että oppii venyttämään pinnaa Ja onpahan sitten kaikenlaista mitä muistella.

Ärsyttävintä vanhempien luona asumisessa on kait se kun sunnuntaina pitäisi syödä yhessä, ja yleensä on ollut lauantaina ulkona, joten ei välttämättä jaksa/kykene siihen urotyöhön.... Sitten toinen juttu on kun äiti huutaa että laita se saatanan piip-piip-musiikki hiljemalle, vaikka musiikki on jo hiljaa. Kolmas on jos vanhemmat ovat hankkineet lemmikin jota tarvitsee ulkoiluttaa säännöllisesti (mulla kävi näin, äitini osti koiran jota hän lupasi ulkoiluttaa ettei mun tarttis kokoajan, mutta toisin kävi).

Näin lopuksi voin vaan todeta että on ihana asua omassa kodissa *sydän*

solu!! asuin 1,5 vuotta en enaa ikina muuta soluun. kamppis oli ok ja nykyaan yks hyvista frendeista eli siis se ei enaa oo mun kamppis xD ongelma minka ite koin on todellakin tilan puute.. ei ”omaa rauhaa” vaikka oma huone.. ja keittio.. se paikka on mulle pyha mua rupee kyrsiin iha sairaasti jos siel ei oo sellanen jarjestys ku ma haluan tai onko se siisti jos se ei oo siisti nii mua vituttaa.. varsinki jos se ei oo mun jaljilta... noh yksio tai kaksio odottaa kun suomeen takaisin paasen =) kai =))

porukoilla... noh.. pikkusiskot, vanhemmat.. siivoa huone.. laita hiljemmalle musaa, ei keskella paivaa nukuta... mika taa aika on tulla kotiin... kaikille varmasti tuttuja fraaseja... ynh... mulle riitti oma kamppa on oma koti kullan kallis siis OMA yksin

aika reippaasti on muurahaisia vanhempien luona. se vituttaa.

[q]JussiS:
Ite oon asunut jo niin kauan yksin, että on ihan oikeesti vaikeeta muuttaa tyttöystävän kanssa yhteen, kun yhtäkkiä ei enää voikaan katsella telkkarista mitä haluaa, kuunnella musiikkia öisin, kääntää päivärytmiään päinvastaiseksi tai ennen kaikkea, käydä vessassa ovi auki.

Huomaavaisuudeks tota varmaan kutsutaan, mut se suks ääs ;)
[/q]

Miksi ihmeessä? Miksi just sen miehen täytyy aina muuttaa kaikki tapansa? Nythän eletään tasa-arvoista aikaa ja naisetkin vois näyttää sitä juuri tässä. Miks just kaikki pitää tehdä siel asunnossa kuten se haluaa. Vitut sanon mä, jos se vessanpöntön kansi täytyy laittaa kiinni, niin sitten vessan oven täytyy vaihtoehtoisesti saada olla auki.

Porukoilla asuminen nyt onkin täyttä helvettiä, siitä varmaan ei tarvi enempää kertoakkaan. Vastaavasti kyllä niitä hyviäkin puolia siitä löytyy, kuten itsestään täyttyvä jääkaappi ja ilmainen asuminen.

Solut muuten jees, mutta aina varattu vessa on se ärsyttävin.

Niin ja jos kämppis käy valittamaan solussa, sille voi sanoa, että tämä ei ole sen koti jos se haluaa että kaikki menee kuten se sanoo, muuttakoon asumaan yksin. Solu sijaa antaa

itse muutin 8kk sitten pois kotoa, eikä ole kyllä kertaakaan ollut koti-ikävä. Ensin asuin 3kk solussa, mikä oli ihan jees, joskin toinen kämppis hermostutti aina välillä. Esim. se, että mun olis muka pitänyt ilmottaa aina kun joku kaverini tulee kylään/yöksi, tai että en olisi saanut kuunnella musiikkia la-iltana kahdeksalta en edes kuunnellut kovalla.

nyt olen asunut vajaa puolisen vuotta yksiössä, mikä on ihanaa ainoa vika on, että asuan aika kaukana keskustasta ja olen täysin julkisien varassa.

Oma kämppis on siitä hyvä, että siitä ei todellakaan huomaa onko se kotona vai ei. Tuossakin muutama päivä sitten itse olin ollut koko päivän kotona ja luulin ettei kämppis ole kotona, mutta niin se vain sieltä huoneestaan ekan kerran kömpi joskus iltamyöhään. Ei päästänyt sitten ensimmäistäkään elonmerkkiä koko päivän aikana. No toisilla ei vissiin ole tarvetta syödä tai käydä vessassa

Tähän mennessä soluasuminen on tuntunut ihan mukavalta, mutta toista mieltä voi tietysti olla kämppikseni, kun on kuunnellut koko päivän kestänyttä miksaussessiota ja katsellut yleistilojen ”siisteyttä” Onneksi ei ole kukaan vailttamassa tämän oman huoneen sotkuisuudesta, kun ei meinaan enää tahdo löytää jalansijaa koko huoneesta. Aina joutuu varomaan jotain cd:tä tai vastaavaa

kämppis on välillä hankala ja tulee aamulla laittamaan kaikki valot päällä ja paukuttaa kattilaa huutaen ”unikeko unikeko”
sillo pikkusen tympäsee

[q]JussiS:
yhtäkkiä ei enää voikaan katsella telkkarista mitä haluaa, kuunnella musiikkia öisin, kääntää päivärytmiään päinvastaiseksi tai ennen kaikkea, käydä vessassa ovi auki.
[/q]

Miksei voi käydä vessassa ovi auki?

Mä kyllä käyn aika usein ovi auki vessassa, ja niin tekee villekin... Varsinkin jos on juttu kesken, niin ikäväähän sitä olisi oven läpi huutaa asioita. Tosin on se ovi hyvä laittaa kiinni, jos sinne vessaan menee toimittamaan isompaa askaretta, ihan jo hajuhaittojen vuoksi.

No mä asun toista vuotta solussa ja välil kyl hajottaa tää pelleily, mut sit mä kelaan vuokraa ni heti helpottaa. Mul on 2 kämppist toine on Riksust ja toine Ghanasta. Riksun sälli on ihan ok, mut se afrikkalainen elelee ihan mite sattuu. Ei mitenkää epäsiisti (se taidan olla mä), mutta ärsyttävän pikkutarkka sälli ja se tuppaa valittamaan mulle vähä kaikest.. no nyt on ollut jo aikaa viime kerrast.

No kuitenki noi viel menis, mut se tuntuu pelaavan eri säännöil q me muut. Hajottaa q se valitti, et ekan päivän menin heittää roskia sen roskiksee. Mut se ite heittelee mätii banaanei mun roskiksee, tää tapahtu eile.

En oo viittiny sanoo mtn, koska iteki pitäs vähä skarpata ton siivoomise kans. Oon vaa niin saatanan laiska.

Lisäks sen frendit tulee iha ihme aikoihi ja ne ei puhu, ne huutaa. Kokkailee kaikenlaista ja ghanan poika onnistu polttaa tosi pahast jtn pohjaan. Koko kämppä sitte hais viikon.

Kai tääkin on vaan kulttuurien yhteentörmäystä. Mieluummin jonkinmoinen sopu, vaikka hiljane sellane q jokapäiväinen mesoaminen.

Oon väsyny ja lisäks vääntäny juridiikan oppimistehtävää.. Siitä hiukan epäselvä teksti.

[muokattu 10.3.2004 23:28]

Noh mä asustan tällee mukavasti että mutsi asuu alakerrassa
ja mä yläkerrassa molemmista kerroksista löytyy siis omat
vessat, suihkut sun muut joten hyvin tässä on pärjäilly :)

Vanhempien luona kestää tiettyyn ikään asti ihan ok ja nykyisin on kiva käydä täyttää masu kotiruualla. Asuminen sit taas .. faijan kans tuli asuttua pari kuukautta viimekesän ja se oli helvetistä.

Mut soluasumisen ihanuus ja kurjuus. Kämppikset ei tiskaa. Mä oon ostanu puolen vuoden ajan joka ikisen vessapaperirullan. Asunnossa haisee paska. Joku polttelee budii huoneessaan. Nyt on päällä joku ihme kriisi muutenki asunnossa. Lappuja tulee, joissa joku valittaa menettäneensä hermot ku kukaan ei tee sitä ja tätä.

Tosin empä väitä olevani paras kämppis itekkään... jatkoja jatkojen jälkeen, mut ompahan kämppikset itekki osallistunu.

Oikeesti ihmisten pitäs oppii istumaan pyöreen pöydän ääreen, eikä tunkee kaikenmaailman lippuja ja lappuja seinille.

[q]poro:

Joku polttelee budii huoneessaan.

[/q]

Kerran oon sortunut... Olin tullut bileist enkä jaksanu mennä partsille.

[q]mikkihiiri:
---
poro:

Joku polttelee budii huoneessaan.


---


Kerran oon sortunut... Olin tullut bileist enkä jaksanu mennä partsille.
[/q]

Vois sentään tulla hakee kämppiset mukaan.

Onneks opiskelut on ohi ja sitä myöten solussa kahen venäläisen ämmän kanssa asuminen ja luojan kiitos oon kohta muuttamassa porukoilta omaan kämppään, mutta vielä himassa jaksaa ihmetyttää mutsin päähänpistot, esim.

-on he****inmoinen nälkä, mut ruokaa ei pääse laittaa ku mutsi sählää keittiös 2 ja puol tuntii jotain ettei siel pääse ees jääkääpille
no sit ajattelen et siinä välis kerkis sit suihkuun, mut just kun saa suihkun päälle mutsi kolkuttaa ovelle ja karjuu et just sillä hetkellä täytyy laittaa pesukone päälle / tyhjentää.

-jos laitan maatuvien roskikseen jotain ei-maatuvaa mutsi menee kaivaa sen sieltä pois tai vaihtoehtosesti jos laitan jotain maatuvaa sekaroskikseen sekin täytyy sieltä ottaa pois...

solussa asuminen taas toisinaan oli vieläkin kamalampaa, tein niin tai näin se yks valitti aina kaikesta, ja vähän väliä kävi koputtamassa mun ovelle ties mihin aikaan yöstä ja esim. se laitto lappuja jääkääppiin et \”sun ruoat on kaks päivää vanhaa, heitä se pois, balaa, blaa, blaa....\” ja toinen asukeista tuli aina siihen aikaan kolisteleen kun mä olin menossa nukkumaan, muutamaan kerran keskellä viikkoakin kavereittensa kanssa mölyten et koko rivitalo raiku...esimerkkei riittäis vaik kuinka paljon, mut ei nyt jaksa muistella...

Haluisinkin nyt kuulla muiden kauhu kertomuksia asumisen vaikeudesta..