Mitä tekisit jos levystösi, musiikkitiedostosi ja/tai dj-laitteistosi (niin tuottamis- kuin mixaamis
MITÄ JOS..? tätä on vuoren varmasti vakavissaan pohtineet populasta yksi jos toinen, ainakin arvon kolleegat.
sen verran ainakin itselle kysymyksestä "selventynyt" ajan myötä, että ajattelin pistää oman vastineeni mahdollisen tapahtuman varmemmalle vastareaktiolleni, mitä toivon mukaan EI MILLOINKAAN tarvitse henk.koht. kokea. kaikessa koruttomuudessaan se kuuluu.....
APUAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!!!
..olis jo niin v!#un karmeeta hela hoito, ettei ainakaan allekirjoittanut sitä kykenis "ihan äkkisältään" pumpun pakkopysähdykseltä käsittelemään. mutta mitä todennäköisimmin palaisin kuviohin, hitaasti mutta varmasti näin hyvin-hyvin lyhyesti nyt vastatessani.
ylläpidolle! toiminette asiaan kuuluvalla hartaudella mikäli kaltainen threadi on jo pykälässä..
Vakuutuksesta uusi kone, backupit sisään. Homma jatkuu.
Prosessin aikana vetäisin rosmoa lujaa turpaan.
Mielenkiintoinen kysymys. Miten paljon sitä todellisuudessa määritteleekään itseään omistamiensa asioiden kautta? Olisinks mä enää Damien jos mun Tinribit ja muut helmet vietäis? Varmaankin. Sikäli kyllä ikävää, että moiset levyt haluais kyllä säästää jälkipolville ihmeteltäväks.
Mut paha sanoo mitä sitä tuntis, varkautta joutuis kyll sulattelee tosissaan ja äxidentit nyt menis pakkohan se on saatana -mentaliteetilla hyväksyttynä ;)
[q]Loopy, 4.7.2009 04:19:
Vakuutuksesta uusi kone, backupit sisään. Homma jatkuu.
Prosessin aikana vetäisin rosmoa lujaa turpaan.
[/q]
Eihän toi o fiksu tilanne ku backupit vedät hihasta...
Vaikka välillä on käynyt mielessä kaupata vinyylit pois, mut siitä huolimatta en tietäis mitä tekisin jos ne varastettais/tuhoutuis.
Aikaa ja vaivaa käytetty, rahasta puhumattakaan.
Ja se fiilis.
Fiilis niitä soitellessa on aivan eri kuin läppäriltä biisien bongailu ja seratolla veivaaminen.
Puuttuu pläräämisen ihanuus...
Jos näin kävis ni varmaan tulis mietittyä pitkään hankkisko uutta tavaraa vinyylillä vai aloittaisko tyhjältä pöydältä.
Digiformaatin kanssa on jo tuttuva, kertaalleen kovalevy paskaksi ja musiikkikirjastosta ne parhaat ja soitettavat cd:llä ja beatport ainoana nettilevykauppana suostui uudelleen lataukseen.
Paljon meni musiikkia taivaan tuuliin...
Kyllähän se kova paikka olis jos mun levyt katoais johonkin. Musiikilla on ollut todella isoa asema mun elämässä jo pitkään. Stereot on lähestulkoon jatkuvasti päällä kun olen kotona ja aika usein katon telkkariakin äänettömällä ja kuntelen samalla musaa. Vähäse välillä pelottaa koska mun laitteet sanoo itsensä irti, sen verran pitkään ja hartaasti ovat palvelleet mua..
90-luvulla kaverini levylaukku pöllittiin ja shokki iski muhunkin. Tyypit saatiin kiinni, mutta osa levyistä katosi iäksi. Vieläkin joskus jutellaan niistä muutamista lätyistä, jotka eivät koskaan tulleet takaisin.
Mulla on melkoinen läjä vinyylimakseja ja cd-sinkkuja. Muistan 90%-prosenttisesti mistä minkäkin olen ostanut ja milloin. Levyostojen ja niiden soittamisen kautta assosisoin myös muita tapahtumia elämästäni, useimmiten nuoruudesta 1990-luvulla. Moni levy merkkaa mulle siis paljon enemmän kuin vain se biisi, joka levyllä on. Voiko digitaalisesta kaupasta ostetusta musasta sanoa samaa? Sanokaa te, jotka olette Beatporttia ym. käyttäneet. Itse olen niin kaavoihin kangistunut, etten ole lähtenyt mukaan bittien ostoon.
Mutta takaisin topicciin. Olen monesti sanonut, että multa saatais viedä telkkarit, huonekalut, auto ja vaikka kaikki, mutta ei saatana levyjä. Osalla niistä ei ole paskankaan väliä, osa on oikeesti arvokkaita tai sitten vaan henkilökohtaisella tasolla tärkeitä. Jokainen cd ja vinyyli on kuitenkin osa kokonaisuutta, osa MUN LEVYSTÖÄ. Jos jollakulla olis niin vitun vähän kunnioitusta, että veis mun levyt, mua sais pitää kiinni siinä vaihees kun näkisin kyseisen tyypin. Yks turpaanveto ei varmaan vielä tuntuisi riittävältä paybackilta.
[q]C-Hill, 4.7.2009 11:22:
Mulla on melkoinen läjä vinyylimakseja ja cd-sinkkuja. Muistan 90%-prosenttisesti mistä minkäkin olen ostanut ja milloin. Levyostojen ja niiden soittamisen kautta assosisoin myös muita tapahtumia elämästäni,Moni levy merkkaa mulle siis paljon enemmän kuin vain se biisi, joka levyllä on.
Itse olen niin kaavoihin kangistunut, etten ole lähtenyt mukaan bittien ostoon.
[/q]
^K O M P P A A N !!!^
Melkein joutuis tuohon harakiriin turvautuun :|
[q]C-Hill, 4.7.2009 11:22:
Osalla niistä ei ole paskankaan väliä, osa on oikeesti arvokkaita tai sitten vaan henkilökohtaisella tasolla tärkeitä. Jokainen cd ja vinyyli on kuitenkin osa kokonaisuutta, osa MUN LEVYSTÖÄ.[/q]
Mun täytyy kyl sanoa, et jos mun kokoelmasta pöllittäis vaikka just ne 25% jotka olis sieltä huonommasta päästä, olisin varmaan vaan tyytyväinen et saisin "hyvän" hinnan niille vakuutusyhtiön kautta.
Paremmat levyt onkin sitten ihan eri juttu, kun osaa ei saa edes rahalla takaisin...
[q]Loopy, 4.7.2009 04:19:
Vakuutuksesta uusi kone, backupit sisään. Homma jatkuu.
Prosessin aikana vetäisin rosmoa lujaa turpaan.
[/q]
Jep jep.. Aika rosmo saa olla jos vie mun palvelimen samalla.. 
Vinyyleiden katoaminen tietty vähän harmittais, mutta onneksi niistä tarkat dokumentit olemassa.. Ostettais sitten digitaalisena uudet..
Soittaisin muutaman puhelun ja hakisin tavarat kotiin. Näin ainakin toimittiin kerran, kun 1 levari hävisi yön aikana bilepaikalta. Klo 16.00 mennessä se oli taas oikealla omistajalla.
Sikäli suurintaosaa samplepackeista ja soundbankeista ei sais enää ladattua uudestaan ostosivustolta ja jotain sadanluokkaa keskeneräistä projektitiedostoa jossa on melodia-ideoita ylhäällä katois koneelta,
Vois Kyllä Juustohöylä käydä ranteilla.
Se on aika voivoi jos ei ole vakuutusta. Mut silti tulee kallis investointi uusiin ja levvyjä tuskin saa korvattua. Mut kukas varastaisi levyjä.. liian raskas kantaa ja arvo mitätön. Sellasta paltia rallaa 1000 ei äkkiä säästä uusiin levareihin.
se tässä vielä piti julkituoda jotta: kyllähän se nyt niin ON "tytöt ja pojat", että oli sitten kyseessä minkä kokoinen kokoelma fyysisiä tahi bittibeattisiä julkaisuja hyvänsä, niin se henkinen kipu_kaipuu ja kankkunen pistäisi pollan palasiksi kovinmaltakin persoonalla, JOS jotain ikävää sattuisi jo mainituille tapahtumaan. ja vaikka laitteistolle tapahtuisi tylyt muiden mukana, niin sen vähempää vertailun välissä itse tuskaa vähättelemättä (yhdenkään osalta) tohdin väittää, että ensiksi mainitun menetys tuntuisi triplasti romahduttavammalta, eritoten fyysisten levyjen kohdalla.
..vinyyli/cd/mp3/jne. eroavat toisistaan tälläisen(kin) tuoksinnassa niin "edukseen" kuin taasen vähemmän sellaisena.
itse wanhemman formaatin edustajana tulen pohtineeksi sitä kaikkea mikä jo pelkkään kiekkokavalkaadiin on uponnut: fyysisten hakuprosessien, postimaksujen, suojaamisien/sijoittamisien, mahdollisten kansien ja sisäsleevien extrahankintojen, jopa puhtaana pidon jne. -osilta. + kaikki cd:t ja niiden saama "huomio". en tätenkään ihmettele sitä miksi useimmat uudempien formaattien ja laitteistojen kanssa dj-kuvioita harjoittavat, eivät jo yllä luettelemieni sekä 12":en korkeitten kokonaiskustannustenkaan tähden, edes uskaltaisi kaltaista keräämistä aloittaa. riskit, kun voivat tuntua vain yksinkertaisesti liian suurilta esim. onnettomuuden sattuessa jne. mm. "muistitikkuiluun" nähden ja tämä on täysin ymmärrettävää.
henk.koht. vain RAKASTAN fyysisiä julkaisuja niin suurella sydämmellä, että olen valmis (sen kohdalle mahd. sattuessa) ottamaan takkiini mitä tuleva on, jos on... sillä vaikka formaattien väliset äänenlaatu,- arkistointi,- hinta,- ja tilauserot lienee kaiken kansan tiedossa, on itselle: kansitaiteen näkeminen ja kokeminen, levyn tunteminen käsissä, neulan sekä uran välinen fyysinen kosketus ja HYVIN prässätyn analoogisen äänen yhteisvaikutus jotain sellaista, minkä vuoksi kiinnostukseni kuviohin on pitänyt kutinsa kaikki nämä vuodet niin myötä kuin vastamäessäkin.
Pukeutusin samettiin ja hirttäisin itteni olohuoneeseen.
Projektifiluja kadonnut joskus enemmänkin. No jos sitä on joskus
osannut miksata jonkun biisin mallilleen ja tehdä sellaisen
melodian mikä on omasta mielestä hyvä, niin sellaset asiat
tulee tehtyä uudelleen ennemmin tai myöhemmin. Luovuus
puskee väkisin jostain uudestaan ja siihen on luottaminen. Miksauksesta
sen verran korjausta, että se menee enemmän fiiliksellä kuin taidoilla*pepsodent*
Levyjäkin on kadonnut varmaan kymmeniä ja niitä on jäänyt lainaan.
Digitaalisessa muodossa olen ostanut osan kadonneista helmistä
uudestaan.. tosin ei korvaa vinyyliä koska itselle se on SE formaatti!
ehkä tää seuraava on kaiken kaikkiaan kuitenkin niin "pieni" juttu, että sen lähes totaalinen unohtaminen on osoittautunut oletettua helpommaksi, mutta kuitenkin:
allekirjoittaneelta varastettiin muutama cd suoraan salkuista kesken keikan vuosituhannen alussa. sen että kusella ehdin käymään ja keikan hoitamaan pilkkuun niin jo oli rikos tehty. havahduin tapahtuneeseen vasta seuraavana päivänä himassa josta "syytän" YHÄ yhtä kaunista tisuparia, joka huorasi huomioni hieman toisaalle. asian jätin kuitenkin tuolla haavaa oman onnensa nojaan sillä en nähnyt miltään osin kannattavaksi kantaa kaunaa kaltaisesta tahi sen olemattomasta hyödystä itselleni.
muistuipahan nyt mieleeni.. 