Kyllä kilpailutus on hienoa; edullisin vaihtoehto ei ole aina paras.

Olipa vastenmielinen kokemus käydä syömässä työpaikkaruokalassamme uuden palveluntarjoajan tarjoamia ruokia. Edullisin vaihtoehto ei ilmeisesti anna mahdollisuutta käyttää kuin täysin teollisen makuisia aineksia, ja tulos on vetinen kauhistus. Kyllä kilpailutus on hienoa.

[q]Neko, 2.1.2007 11:08:
Kyllä kilpailutus on hienoa.
[/q]


Mä olen henkilökohtaisesti sitä mieltä, että monissa tapauksissa kilpailutus on periaatteessa ihan OK. Pieni paine kilpailuun karsii löysiä pois; usein jo pelkkä kilpailutuksen mahdollisuus saa nykyisen palveluntarjoajan skarppaamaan palvelun toteutuksessaan. Liiallinen status quo laiskistaa - sen näkee jo siitä, mitä elinikäiset virat saavat aikaan monen työtehoon.


Ongelmaksi vain usein muodostuu, että kilpailutusta ei osata tehdä oikein.

Ensimmäinen ongelma tulee usein siitä, että kilpailutuksen ratkaisevaksi tekijäksi otetaan vain ja ainoastaan hinta. Kyllähän sen jokainen tajuaa, että jos pelkkää hintaa tavoitellaan, ei laatukaan ole kovin hääppöistä. Paljon ikäviä esimerkkejä on juuri sellaisesta kilpailutuksesta, jossa halvin tarjous on valittu, välittämättä ollenkaan siitä, minkälaista palvelutasoa halvin tarjous pitää sisällään. Jotta ongelma ratkeaisi, tarjouspyyntöihin ja tarjouksiin pitäisi selvästi määritellä, millä mittareilla palvelun tasoa arvioidaan.

Toinen ongelma on, että sopivia mittareita palvelun arvioimiseen (hinnan lisäksi) ei pystytä kehittämään, vaikka halua olisikin. Tämä ongelma koskee erityisesti monia ns. sosiaalipalveluita, kuten terveydenhuoltoa ja vanhustenhoitoa. Mitatako palvelutasoa tapahtumakerroilla, keskimääräisellä käytetyllä ajalla, asiakastyytyväisyydellä, vai millä? Jos mittarit laaditaan vain niin, että ne kuvastavat palvelun maksajan (esim. kaupungin) intressejä, voi käydä niin, että palvelun kohteiden (esim. sairaiden) intressit joutuvat laiminlyödyksi. Paperilla loistava palvelu voikin silloin laiminlyödä jonkun tarpeita pahasti.

Kolmas ongelma syntyy oikeastaan ulkoistuksen myötä: kilpailutuksen yhteydessä ei osata laatia oikeanlaisia palvelusopimuksia, jossa palvelupoikkeamat ja niiden sanktiot määriteltäisiin selvästi. Tästä esimerkkinä on Helsigin kaupungin vammaiskuljetus, joka ulkoistettiin kilpailutuksen jälkeen Transautomationille. Palvelusopimus oli laadittu niin onnettomasti, että kaupunki ei pystynyt perimään kunnon hyvityksiä siinä vaiheessa, kun kuljetukset alkoivat tökkiä.

Viimeinen ongelma onkin, että kilpailutus vaatii rautaista ammattitaitoa. Aika harvassa kunnassa ja julkisessa laitoksessa on erikoistuneita ammattilaisia tämän asian hoitamiseen. Ei ymmärretä, että kilpailutuksen valmisteluun, tarjouspyyntöihin ja niiden käsittelyyn pitää varata aikaa ja eforttia, sillä hätäilemällä tulee vain huonoa jälkeä. Luotetaan palveluntarjoajien hyvään tahtoon ja suullisiin vakuutteluihin, ja laaditaan ylimalkaiset sopimukset. Pitäisi olla yhtäaikaa ymmärrystä sekä sopimusteknisistä asioista että palvelun syvimmästä olemuksesta, jotta pystyisi hoitamaan kilpailutuksen hyvin.


Omakohtaisena kokemuksena kilpailutuksesta on tällä hetkellä käynnissä oleva putkiremontin tarjouskilpailu. (Tai no, Ville tarkemmin ottaen tässä on mukana, kun talonyhtiön hallituksessa istuu.) Kun puhutaan putkiremontista, jonka arvioitu kustannus esimerkiksi meille tulee olemaan noin 32-40ke, on ihan ymmärrettävää, että omakin intressi on saada mahdollisimman hyvä tarjous sisään ja hyväksytyksi. Tämänkaltainen tilanne on tyyppiesimerkki siitä, että kaikki yllä mainitut ongelmat pitäisi saada ratkotuksi. Pelkkä hinta ei saisi olla ratkaiseva tekijä; työn laatua tulisi jotenkin arvioida valittaessa tarjousta; ja sopimuksen pitäisi ottaa kantaa esim. myöhästymis- ja laatusanktioihin. Itse uskon, että osa putkiremonttitarinoiden hirveyksistä johtuu juuri siitä, että kilpailutus on tehty huonosti. Talonyhtiön hallituksella harvoin on tarvittavaa osaamista ja ymmärrystä. Teknistä apua tosin voi saada isännöitsijöiltä ja insinööritoimistoilta, mutta viime kädessä vastuu on hallituksella.

http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/oikea/id96677.html

Kunnat vaikeuksissa hankintojen kilpailuttamisen kanssa

[q]Helsingin Kaivopuistoon hankitaan uudet lehmukset. Rakennusvirasto on kilpailuttanut taimet EU-alueella uuden hankintalain mukaisesti. Tarjouskilpailun voittivat belgialaiset taimet.

Ironista on, että lain mukaan ne on valittava, vaikka ne todennäköisesti kuolevat Suomen säässä. Kuntien mielestä kilpailuttaminen onkin vaikeaa.[/q]
Kilpailu aloitetaan jo koulussa, ja tietenkin ne, jotka tottuvat olemaan sen "kisan" kärjessä, helpommin omaksuvat kilpailun myös omaan elämäänsä. Vapailla markkinoillahan me kilpailemme toistemme kanssa 24/7... On se hienoa.

Ja kyl on aika vaikea uskoa Vaavu, et sä tai Ville valitisisitte aina ostoksia tehdessänne sen halvimman vaihtoehdon, joka siis on kunnille ja yrityksille PAKKO ja kapitalismin elinehto... ;)

Paras vertailukohde löytynee ammattiurheilusta, jossa siis tapahtuu yhtäaikaa sekä todellista vapaata kilpailua urheilullisella tasolla, että taloudellista kamppailua. Muistan ku itse Jorma Ollila vertas yritystä Suomen jääkiekkomaajoukkueeseen: "Ei kai maajoukkuettakaan voi sillä tavalla peluuttaa, että ei pelata täysillä." Jos laittais pelaajat 3-vuoro duuniin ja ottais ne HALVIMMAT pelaajat, ni veikkaisin, et jääkiekkomaajoukkueemmekin olis aika oudon olonen. Kuten analogiat yleensä, niin Ollilan heitto ei kestä lähempää tarkastelua: maajoukkue ei pelaa 24/7, on harjoitusotteluita, lepoa jne jne. Nyt kun on katsonut tätä kilpailuttamista, niin se on kyllä johtanut siihen, että tarjoukset ovat alakanttiin, jotta voittaisi tarjouskilpailun, ja urakat paisuvat ja kallistuvat edetessään, TJEU 5. ydinvoimala. Sen kilpailun pitäisi tapahtua myös laadulla, vaan eihän sitä voi nähdä, kun vasta työn edetessä. Ellei sitten ole selvänäkijä.

Paras niitti "vapaalle kilpailulle" tulee myös jääkiekon maailmasta. NHL rypee P-Amerikan urheilussa kaukan katsotuimpien lajien takana, ja joukkueet vaihatvat tämän tästä kaupunkia etsien kasvualustaa. Eräässä vaiheessa väläytettiin jopa, että kaikki NHL joukkueet tulisivat SAMAN omistajan hallintaan, jolloin epäterveeseen tilanteeseen johtanut urheilullinen kilpailu saataisiin kuriin, ja joukkueet pystyisivät parempaan tulokseen (siis rahallisesti, EI urheilullisesti). Tai Nascar ja Indycar sarjat, vakioautoja, eli kilpailu on rajoitettu auton ulkopuolelle. Pienemmässä mittakaavassa tämähän näkyy Suomessa, jossa SM-liiga on suljettu. Eli todellinen vapaa kilpailu ei olekaan välttämättä taloudellisesti se paras tilanne.

Vai pitäisikö todella tehdä niin, kuten missimmekin haluaa, eli "vapauttaa" Miss Suomi kisat ja sallia esim kauneusleikkaukset, jotta pärjäisimme paremmin Miss Universumkisoissa? =D TJEU

http://viihde.mtv3.fi/uutiset/muut.shtml/675656?missit

[q]Voittajatyttöhän oli leikelty päästä varpaisiin, tämän hän itsekin myönsi. On ihan yleistä sikäläisessä kulttuurissa, että tytär pyytää vaikkapa joululahjaksi vanhemmiltaan uudet hampaat, tai että vanhemmat maksavat kropan ja naaman koko remontin. --- Meillähän missit eivät saa olla tehneet mitään korjauksia, joudumme kirjoittamaan siitä sopimuksen. Sillä toisaalta sitten suljetaan osittain kansainvälisen menestymisen mahdollisuuksia pois. Kun Venezuelan ja muiden latinomaiden edustajia katsoi, niin näyttivät he kyllä aikamoisilta jumalattarilta. He siis kyllä ansaitsivat menestymisensä, Satu miettii.[/q]
Ainakin historian valossa totalitarismi ja tiukka kilpailun valvonta on tuottanut suurimmat taloudelliset nousukaudet, TJEU Stalinin Neuvostoliitto ja nyt Kiina. Bisneksen tekemisessä monopoli on paras tilanne.

Onhan se kilpailutus ihan hyvä juttu mutta jotain järkeäkin siinä sais olla. Eipä oo kauheesti järkeä hankkia Belgiasta lehmuksentaimi jos ei ne kestä meidän talvea.
toisena esimerkkinä käynee tää surullisen kuuluisa Suomenlinnanlautta.