Kokemuksia vapaaehtoistyöstä maailmalta?

Seikkailin tässä nettiä ettien äkkilähtöjä maailmalle ja löysin lopulta itteni Kilroy:n sivuilta mielenkiinnon kohteena vapaaehtoisä-työ...onko kellään teistä mitään kokemusta vastaavasta?
Kilroy:sta bongattua Costa Rica 2-viikkoa 12 työpäivää, sisältää 2 ateriaa per päivä. lennot ja viisumin joutuis ite maksamaan mutta palkkana sitten 225$/week ja muistaakseni 1150$/projekt.
työ olis jotakin kilpikonna hässäkkää, niiden ettimistä rannalta öisin ja uusien kuoriutuvien elämän alkuun auttamista?!...siis jotakin tällästä olin lukevinani...

"liksalla" sitten päittäiskin noi matkustuskulut -> "ilmainen"-matka, duunia vasten.

kokemuksia? (vastaavista)

T: tahtoo maailmalle halvalla

Tässä on aihe, mikä itseänikin kiinnostaisi kovin ja on jyskyttänyt tuolla takaraivossa jo pidemmän aikaa. Todellakin, kokemuksia kehiin, kiitos.

Sattuipa todellakin sopivasti!

Nimittäin _huomenna keskiviikkona_ 30.8 klo 18-20 järjestetään kulttuurikeskus Caisassa infotilaisuus kansainvälisestä vapaaehtoistyöstä kiinnostuneille! Ohessa lisää tietoa:

Kiinnostaako sinua vapaaehtoistyö Etelä-Amerikassa, Afrikassa, Aasiassa
tai Oseaniassa?

Oletko mahdollisesti medioissa tai erilaisissa tapahtumissa törmännyt alan
eri järjestöihin, mutta et vielä oikein tiedä mikä niistä olisi juuri
sinulle sopivin vaihtoehto?

Nyt sinulla on mahdollisuus tulla kuuntelemaan neljän eri
vapaaehtoistyöjärjestön toiminnasta sekä vapaaehtoisten kokemuksista
keskiviikkona 30.8.2006 klo 18-20, kulttuurikeskus Caisaan, Mikonkatu 17
C, juhlasali. Paikalla toimintaansa esittelemässä ovat Kansainvälinen
Vapaaehtoistyö ry KVT, Allianssin nuorisovaihto, Maailmanvaihto ry sekä
Etelän Vapaaehtoisohjelma ETVO.

Olit sitten kiinnostunut lyhytkestoisemmista työleireistä tai jopa vuoden
mittaisista vapaaehtoistyöprojekteista, on tämä ainutlaatuinen
mahdollisuus löytää juuri se oma reittisi maailmalle.

Tervetuloa!

Lisätietoja tapahtumasta:
tiedotus@maailmanvaihto.fi

Lisätietoja järjestöistä:

http://www.kvtfinland.org
http://www.alli.fi/nuorisovaihto
http://www.maailmanvaihto.fi
http://www.etvo.fi

Vilkaisut tuonne Allianssin sivuille kertoivat, että aika monessa ikähaarukka eri ohjelmiin on se 16-30 vuotta ja itse raksuttaa jo 31 yli ens maaliskuussa, mutta käsittääkseni myös meille "vanhuksille" on omia ohjelmia.

edit: FAK, ei pääse tuonne infoon keskiviikkona. Noh pitää se tieto onkia sitten muuten.

Ite oo ollu kerran 2viikon leirillä sloveniassa ja voin kyllä ehdottomasti suositella lämpimästi.
Kvt on kyl ollu ihan ok noissa jutuissa.

Mä oon kans monta vuotta miettinyt tätä ja jonkun verran ottanut selvää asioista. Se askarruttaa, että kannattaako vapariks lähteä jonkun järjestön kautta vai kannattaako se projekti löytää itse paikan päällä? Kambodzassa matkustellessa törmäsi aika paljon ilmoituksiin, jossa etsittiin vapaaehtoisia erinäisiin juttuihin, muualla Aasiassa ei tietoa tuntunut olevan saatavilla, eli helpompaa olis varmaan lähteä järjestön kautta joka hoitaa tarvittavat asiakirjat ja muut muodollisuudet

Humana people to people on kuulemma ihan vitun syyhky järjestö eikä niiden kautta kannata mennä minnekään, eli tehkää taustatyö huolella ennenku lähdette maailmalle.

Ylipäänsä ei kannata lähteä mihinkään jos ei ole koulutusta tai sitä ei vaadita. Perusjanttereita aika harva vapaaehtoisjärjestö haluaa maailmalle lähettää, varsinkaan mihinkään mielekkäisiin hommiin. Helpommin voi vaikuttaa vaikka tekemällä ihan normaalia työtä ja lahjoittamalla rahaa.

[q]¦), 29.8.2006 10:02:
Seikkailin tässä nettiä ettien äkkilähtöjä maailmalle ja löysin lopulta itteni Kilroy:n sivuilta mielenkiinnon kohteena vapaaehtoisä-työ...onko kellään teistä mitään kokemusta vastaavasta?
Kilroy:sta bongattua Costa Rica 2-viikkoa 12 työpäivää, sisältää 2 ateriaa per päivä. lennot ja viisumin joutuis ite maksamaan mutta palkkana sitten 225$/week ja muistaakseni 1150$/projekt.
työ olis jotakin kilpikonna hässäkkää, niiden ettimistä rannalta öisin ja uusien kuoriutuvien elämän alkuun auttamista?!...siis jotakin tällästä olin lukevinani...

"liksalla" sitten päittäiskin noi matkustuskulut -> "ilmainen"-matka, duunia vasten.

kokemuksia? (vastaavista)

T: tahtoo maailmalle halvalla
[/q]

Nyt taisit ymmärtää ton kilroyn jutun hieman väärin. Siis noistahan ei makseta palkkaa vaan joudut itse maksamaan tuon mainitsemasi summan reissusta. Eli kilroyn kautta auttaminen ei olekaan ihan niin halpaa. Itse etsimällä varmaan löytää erilaisia projekteja halvemmallakin jopa ilmaiseksi (tietysti matkakulut, asuminen ja eläminen täytyy maksaa itse). Nuo kilroyn reissut sisältää yleensä majoituksen ja safkat.

[q]Verano, 29.8.2006 10:28:
_huomenna keskiviikkona_ 30.8 klo 18-20 järjestetään kulttuurikeskus Caisassa infotilaisuus kansainvälisestä vapaaehtoistyöstä kiinnostuneille![/q]
Ja tietysti mä luen tän viestin _torstaina_ meni sitten ohi tuokin

Noh, täytyy tutustuu noihin linkkeihin

Mutsi leikkas hesarist kyseisest säädöst parin sivun artikkelin, pitäs tutkiskella ja laittaa jotai urlei siit tänne vaihees..

Ite voisin lähtee italiaa poimii viinirypäleit..

On kyllä tosi ajankohtainen aihe, ite haaveilen Etvon kautta Afrikkaan lähtemisestä ensi syksynä. Hakemus on laitettu, ja haastattelu on tän viikon lauantaina

Kävin taannoin Maailmanvaihdon infotilaisuudessa, mutta puolen vuoden vapaaehtoistyö olisi muistaakseni niiden kautta maksanut noin 4000 euroa, eli aika kallista mun mielestä. Sitäpaitsi vapaaehtoistyöntekijöinä olleiden kertomuksia kuunnellessani sain käsityksen, ettei työtä päässyt tekemään tarpeeksi tosissaan, vaan se oli jotain pikkupuuhastelua, ja vapaa-aikaa jäi paljon. Tietysti joillekin se sopii, jää aikaa matkustella kohdemaassa enemmänkin jne, mut mä haluan raataa kunnolla

Etvon kautta puolestaan reissuun kuuluu omakustanteisten matkojen, asumisen ja elämisen (plus rokoitteet, viisumit ym.) lisäksi vain 200 euron maksu, josta 80 euroa palautetaan matkan jälkeen. Ja käsitykseni mukaan työ on ihan kunnollista ja järkevää, ja sitä riittää. Lauantain jälkeen tiedän sitten paremmin.

Siin olis muutama urli:

http://www.nuorisovaihto.fi

http://www.kvtfinland.org

http://www.cimo.fi

http://www.maailmanvaihto.fi

http://www.etvo.fi

edit. nehän oli tääl jo :E

[q]mariq, 31.8.2006 14:05:
---
Verano, 29.8.2006 10:28:
_huomenna keskiviikkona_ 30.8 klo 18-20 järjestetään kulttuurikeskus Caisassa infotilaisuus kansainvälisestä vapaaehtoistyöstä kiinnostuneille!
---

Ja tietysti mä luen tän viestin _torstaina_ meni sitten ohi tuokin

Noh, täytyy tutustuu noihin linkkeihin
[/q]


Hiphei!

Mariq ja muut jotka missasivat tuon tilaisuuden, nyt olis toinen tulossa! Tuo Etvo tuntuu kyllä paaaljon paremmalta vaihtoehdolta, kun tuon PieceOfMindin kommentin luki. Mutta pasteen tän nyt tänne, jos jotakuta kiinnostaa :)

Eli tiistai 3.10. klo 18-20 Kulttuurikeskus Caisa, Mikonkatu 17 C, kokoustila 2.


INFOILTA VAPAAEHTOISTYÖSTÄ ULKOMAILLA

Kiinnostaisiko Sinua lähteä vapaaehtoistöihin Aasiaan, Afrikkaan,
Latinalaiseen Amerikkaan, Oseaniaan tai Eurooppaan?

Tule kuuntelemaan Maailmanvaihto ry:n eri vapaaehtoistyömahdollisuuksista
sekä vapaaehtoisten kokemuksista maailmalla tiistaina 3.10. klo 18-20
Kulttuurikeskus Caisassa, Mikonkatu 17 C, kokoustila 2.

ICYE-vapaaehtoistyöohjelman kautta voi lähteä vapaaehtoiseksi 6-12
kuukaudeksi Aasiaan, Afrikkaan, Etelä-Amerikkaan tai Oseaniaan. Ohjelma on
tarkoitettu lähinnä 17-30 vuotiaille.

EU:n nuoriso-ohjelma puolestaan tarjoaa mahdollisuuden 18-25 vuotiaille
lähteä vapaaehtoiseksi Eurooppaan.

Lisätietoja:
Maailmanvaihto ry. - ICYE Finland
Pitkänsillanranta 11
00530 Helsinki
tel. +358-9-774 11 01
fax. +358-9-731 04 146
maailmanvaihto@maailmanvaihto.fi
http://www.maailmanvaihto.fi
http://www.icye.org

Ei ketään ois sattunu lähtemään Afrikkaan johonkin hommiin, jos niin ois kiva jos jaksais kertoa vähän kokemuksestaan.

Etvo vapaaehtoisohjelmana

Olin vapaaehtoistyössä Sambian Lusakassa puoli vuotta, 07/07 – 01/08, Kepan Etvo-ohjelman kautta (http://www.etvo.fi). Etvoa voin suositella erittäin lämpimästi! Ainoa negatiivinen palaute sinne suuntaan on, että lähtö- ja paluuvalmennukset järjestetään vain kerran vuodessa. Näin ollen lähtövalmennuksen ja reissuun lähdön välille voi jäädä kohtuuttoman pitkä väli (itselläni 9 kk – hyvin oli kaikki valmennus unohtunut lähtöön mennessä). Toisaalta myös paluuvalmennusta saa tässä odotella sen 9-10 kk, kun se järjestetään vasta syksyllä. Asiaan on ilmeisesti tulossa parannusta.

Otin selvää eri vapaaehtoistyöohjelmista, ja Etvo oli ykkönen muun muassa siksi, että osallistumismaksu oli kohtuullinen (oisko ollut n. 200 euroa, josta 80 euroa saa paluun jälkeen takaisin), etelän järjestöt oli valittu tarkkaan ja työtehtävät olivat mielekkäitä, ja maakohteet olivat itseäni kiinnostavia (Afrikkaan oli päästävä, siitä en voinut tinkiä). Afrikan muutaman valtion lisäksi Etvon kautta voi hakeutua esim. Latinalaiseen Amerikkaan, Intiaan, Kambodzaan jne.

Etvo on omakustanteinen, mikä tarkoittaa sitä, että jokainen kulu lentolipuista, viisumeista ja vakuutuksista asumis- ja ruokailukustannuksiin kohdemaassa on vapaaehtoistyöntekijän itse maksettava. Työnteosta ei makseta palkkaa. Tukea kuluihin voi saada erilaisilta järjestöiltä ja kirkoilta, ja lisäksi voi esim. tarjota juttuja lehtiin, josta voi kilahtaa muutama euro matkakassaan. Työttömät voivat hakea Kelalta jotain työharjoittelu- tms. tukea (tarkistakaa Kelalta tai Etvolta, meitsi ei muista tarkkaan mikä ton tuen nimi oli), ja sillä kyllä elää kohdemaassa ilman taloudellisia huolia.

Tarkoitukseni oli pitää jonkinlaista kirjanpitoa menoista, mutta etelän leppoisan arjen lumoamana en sitten jaksanutkaan stressailla moisesta. Arvioisin, että rahaa meni yhteensä noin 6000-7000 euroa, mistä ainakin pari tonnia olin kuluttanut jo ennen matkaa (lennot, vakuutukset, rokotukset yms.). Ja kyllä, kokemus oli ehdottomasti vähintään tuon arvoinen.


Etelän järjestö ja työtehtävät

Työskentelin Kanyama Youth Programme –nimisessä kansalaisjärjestössä, joka ylläpitää kahta ammatillista oppilaitosta nuorten vähävaraisten lusakalaisten tarpeisiin. Kouluissa on kuusi koulutuslinjaa, mm. Hotel & Catering ja Automechanics. Lisäksi tarjotaan mm. yrittäjyysopintoja opiskelijoiden työtulevaisuuden varmistamiseksi. Opiskelijoita yhdellä vuosikurssilla on varmaan noin 60-70, ja koulutus kestää 9-12 kk. Lukuvuosimaksu on Sambian mittapuussa kohtuullinen 200 euroa.

Pääasiallinen tehtäväni oli opettaa, opetettavat aineet olivat ATK, yrittäjyys ja liikeviestintä. Lisäksi pääsin osallistumaan mm. koulun ravintolan liiketoiminnan kehittämiseen, koulutustarvetutkimuksen tekemiseen ja muihin pienempiin projekteihin. Työ oli rankkaa etenkin aluksi, mikä johtui ennen kaikkea kulttuurin erilaisuudesta. Kulttuuriin sopeutuminen oli kuitenkin nopeaa juuri sen takia, että alusta asti oli työskenneltävä ja elettävä paikallisten kanssa.

Työkaverit olivat mukavia, ja niihin tulee oltua yhteydessä nyt reissun jälkeen. Lisäksi KYP:n koulut poikkeavat suomalaisista jähmeähköistä kouluympäristöistä: koulun pihalla mm. harjoittelee rumpu-, tanssi-, teatteri ja akrobatiaryhmiä, ja osa järjestön tiloista on vuokrattu mitä moninaisimmille pienyrittäjille. Oman toimistoni vieressä valmistettiin maapähkinävoita ja mehujäitä, toimiston jakava työkaveri editoi rasta-artistien musavideoita, järjestön koira teki 8 suloista pentua yhden vuokralaisen sohvan alle ja parina aamuna toimistoon taapersi ravintolasta karannut kana. Paljon tapahtui, ja työnteko – koko sambialainen elämä – oli värikästä ja äänekästä.


Perhe ja vapaa-aika

Asuin ensimmäiset kuukaudet suomalaisen suurlähetystötyöntekijän kanssa, mikä toisaalta esti syväsukelluksen Sambian arkeen, mutta toisaalta auttoi paljon alkuvaiheen sekavien ajatusten ja kokemusten jäsentelyssä. Myöhemmin sain oman sambialaisen perheen, jonka kanssa eläminen oli todella antoisaa, ja jota mulla on nyt ihan hurja ikävä. Perheen kautta sain 24/7–kokemuksen mm. kielestä, ruokakulttuurista, juhlista ja tavallisen sambialaisen arjen onnesta ja onnettomuudesta. Suosittelen kaikille vapaaehtoisiksi lähteville (ja ylipäänsä reissuun lähteville) asumista paikallisessa perheessä. Perheen löytämiseksi kannattaa nähdä paljonkin vaivaa, koska ilman sitä kokemuksesta jää puuttumaan jotain olennaista.

Suomalaisten kanssa asuessani käytin vapaa-aikaa (illat ja viikonloput, lisäksi 2 viikon loma) ravaamalla Lusakan yöelämässä, jota jostain syystä en ollut olettanut siellä olevan. Mutta kyllä sitä on! Lempipaikaksi jäi Downtownin Chez Ntemba, rumbaa soittava ja paikallisten suosima disko. Kauhein paikka oli silloin tällöin jonkinlaista konemusiikkia soittava Hollywood, jonka asiakaskunta oli paikallista pappa betalar -nuorisoa. Opiskeltiin myös nyanjaa (yksi Sambian 73 kielestä) erään paikallisen ohjauksessa, harjoiteltiin perinteisiä sambialaisia tansseja rumpu- ja tanssiryhmän kanssa (tästä taidosta oli monta kertaa hyötyä!) ja matkusteltiin esim. Livingstoneen (jossa on mm. Victoria Fallsit) ja Chipataan.

Perheeseen muutettuani käytin vapaa-aikani perheen ehdoilla. Naisilla ei Sambiassa oikeastaan ole vapaa-aikaa, vaan päivät ja illat kuluvat lähinnä hellan ääressä. Jos ollaan hyväosaisia, niin iltaisin katsotaan pari tuntia telkkaria ennen nukkumaan menoa. Klo 20.00 jälkeen ei ole ulos menemistä (koskee miehiäkin), ja kaupunginosassa, jossa perheeni asui, oli virallinen ulkonaliikkumiskielto klo 22.00 jälkeen. Sähkö- ja vesikatkot ovat sääntö pikemmin kuin poikkeus, mutta itse nautin kynttilänvalosta ja siitä, että se hemmetin telkkari kerrankin oli pois päältä. Ja peseytyminen saaviin säilötyllä vedellä oli mökkitunnelmaa parhaimmillaan.

Toisaalta suuret juhlat, joita järjestetään usein (suurin piirtein joka viikko olisi ollut jotkut juhlat) ovat tarkoitettu yksinomaan naisille. Esim. Kitchen Partyt (järjestetään naimisiin menossa olevalle naiselle) ja House Mending Partyt (järjestetään, kun halutaan uusia keittiövälineistö tai muu kodin irtaimisto) ovat railakkaita ruoka- ja tanssijuhlia, joihin miehillä ei ole asiaa. Miehet (lukuun ottamatta niitä harvoja, jotka eivät juo) sitten juhlivat päivittäin baareissa, joita on joka kadunkulmassa. Vaimot tulevat vain silloin tällöin mukaan. Muzunguna, valkoisena, mulla olis kyllä ollut oikeus käydä baareissa enemmänkin.

Uskonnollisuus on korostunutta, ja kaikki kuuluvat johonkin kirkkoon. Ennen ruokailua luetaan rukous, ja sunnuntaisin käydään kirkossa. Kirkkoyhteisö on monelle naiselle ainoa mahdollisuus kodin ulkopuoliseen elämään ja vaikuttamiseen.

Lapsilla ei Lusakassa ole oikein tekemistä, ja perheen neljä lasta kyhjöttivät paljon kotona. Kovalla työllä löydettiin muutama kiva lapsille tarkoitettu paikka, johon sitten vein lapset viikonloppuisin: eläintarha, sisäpelihalli, keilahalli, kerran Suomi-residenssin sauna ja uima-allas. Mitään leikkipuistoja ei ole missään, fudiskenttiä sentään löytyy tuolla jalkapallohullussa maassa. Lapset eivät osaa uida, kun uima-altaita tai kunnollisia luonnonvesiä ei ole tarjolla. Ihanteellinen piha on asvaltoitu tai muuten mahdollisimman karu, ettei se houkuttele epätoivottuja hyönteisiä. Lapsiparat :/ Mutta aurinkoisia ja tarmokkaita ne silti olivat, hämmästyttävää kyllä.


Lopuksi muutamia ylisanoja

Sambia-kokemus oli kokonaisuudessaan huumaava, ja nimenomaan vapaaehtoistyön ja perheen kautta erityisen intensiivinen. En olisi todellakaan halunnut lähteä takaisin Suomeen vielä puolen vuoden jälkeen, ja nytkin, parin kuukauden totuttelun jälkeen, polte palata Sambiaan on kuuma. Kaikkea tapahtunutta en pysty tai ehdi varmaan ikinä pukemaan sanoiksi (vaikka pitäisi varmaan edes yrittää, ennen kuin unohtuu), itse koettuna on ainoa mahdollisuus ymmärtää mistä on kysymys.

Kirjoittelin Sambiassa laiskanpuoleisesti myös blogia, jonka osoitteen kaikki kiinnostuneet saavat vaikka laittamalla profiilikommentin.