Miten selvitä suhteen päättymisen jälkeen?

Hmmh.. Kyl se ottaa aikansa jos ollu pitkä suhde... Mut hyvin siitä selvinny kuitenkin aina.. Kavereitten avulla selvii..

aikaa se vie. kannattaa antaa pään käydä läpi muistot ja asiat.. ja kannattaa mennä pois hetkeks siltä paikkakunnalta missä asut, kun on kauempana näkee lähemmälle

Miten reagoida? No se riippunee paljon eron syistä, siitä miten erosta ilmoitetaan ja miten asioita on mahdollista käydä läpi eron jälkeen ja sen aikana. Tietysti jätettävän luonne ja oma asennoituminen vaikuttavat ratkaisevasti, eikä toisaalta ole oikein mitään kaavaa miten kulloiseenkin eroon tulisi suhtautua. Jokainen suhde on erilainen, joten sellaisen päättymiseenkin reagoidaan kullakin kerralla tapauskohtaisesti. Esimerkiksi henkilö, joka kokee kaksi suhteen päättymistä, jossa hänet varsin odotetusti, kiltisti ja asioita puiden jätetään, saattaa ensimmäisellä kerralla raivota silmät päästään ja toisella olla yhtä plur-fiiliksen henkilöitymää. Tai miksei toisin päin. Kontrasti kahden ulkopuolisen silmin samanlaisen eron aiheuttamien reaktioiden välillä saattaa olla hyvinkin suuri.

Kuinka kauan menee ennen kuin on valmis etsimään uutta suhdetta? Tämäkin on ihan tapauskohtaista. Jonkun suhteen päättymisestä saattaa olla ihan iloinenkin, vaikka ei olisikaan se jättävä osapuoli, joten tällöin ”karenssiaika” on todennäköisesti varsin lyhyt. Riipaisevan eron jälkeen taas ei välttämättä toviin tee mieli edes ajatella muita naisia.

Mitä itseeni tulee, niin asioiden selvittely on ainakin toistaiseksi ollut minulle tärkeää - todennäköisesti jopa rasittavuuteen asti. Ensin yritetään selvittää mistä ero johtuu, sitten mitä vaihtoehtoja sille olisi, sen jälkeen päädytään johonkin vaihtoehtoon ja mietitään, että miten jatkossa toimitaan ja niin pois päin. Suru nyt on reaktiona sanomattakin selvää, jos olisi itse halunnut jatkaa suhdetta, mutta toisaalta taas olisi hyvä olla kiitollinen edes siitä ajasta, minkä sai nauttia. Mutta turha sitä reagointia nyt on sen suuremmin yksilöidä; sen verran tehokkaasti tuollaisessa tilanteessa nousee kaikkia tunteita pintaan.

Vaadittava toipumisaika taasen on mielestäni suoraan verrannollinen siihen, kuinka tärkeä toinen henkilö on ollut. Jos samana iltana tai viikkona on miettimässä seuraavaa suhdetta, on se IMO merkki siitä, että suhteen toinen osapuoli ei ollut hyvään toviin enää merkinnyt sitä, mitä kumppanin suhteessa tulisi merkitä. Se, että sattuu ja että toipuminen vaatii aikaa on merkki siitä, että suhde on merkinnyt jotain vähän muutakin kuin vain leppoisaa yhdessäoloa. Tosin eihän sitä tiedä, mitä elämä heittää eteen. Voi olla, että seuraavana iltana törmää elämänsä naiseen tai mieheen ihan aikuisten oikeasti, mutta ainakaan minä en tuossa tilanteessa pystyisi tarttumaan tilaisuuteen. En ainakaan ellei loppunut suhde olisi minunkin puolestani joutanut hautuumaalle.

Arvokonservatismini nostaa jälleen päätään, mutta jotenkin sitä vain tuntuu siltä, että loppunutta suhdetta tulisi kunnioittaa edes sen verran, että pitää hieman paussia ennen kuin alkaa suunnitella seuraavaa. Kuinka pitkä aika on sitten ”hieman”? Jaa-a. Jos tuohon osaisin vastata, niin olisi se vaan niin pirun hyvä juttu.

HUH!
Epailija puhuu viisaita ja asiaa...eiköhän siinä tullut kaikki tärkeä ja olenNAINEN.
Rakkaus on ruma sana
Kill - Fuck - Die

Keksii tekemistä ja tekee niitä asioita mitä ei välttämättä suhteen aikana kerinny/kyenny tekemään. Keskittyy itseensä kunnes alkaa taas toiset ihmiset ja uuden suhteen etsiminen kiinnostamaan.
Kaverit on aina hyvä tuki, jos tuntuu liian raskaalta käsitellä kaikki yksin.

Vankka pohja elämälle on aina hyvä juttu, jos suhde menee karille niin on ainakin jotain tekemistä ettei jää seisoo tyhjyyteen, vaan on jotain mitä pitää yllä ja kehittää...

Esim. treenaaminen ja oppiminen.

Antamalla itelleen aikaa niin paljon ku tarvii.
Ihanat ystävät on myös todella hyvä apu. *kiitos heille *

Ja tottakai oma iki-ihana ”terapautti ”kruunaa koko tilanteen

Ps. Ja viä ku ois sellanen.....*igor*

[q]Epailija:
Se, että sattuu ja että toipuminen vaatii aikaa on merkki siitä, että suhde on merkinnyt jotain vähän muutakin kuin vain leppoisaa yhdessäoloa.
[/q]

Tuossa tuli tiivistettynä se mitä meinasin sanoa - Epailijalta aina löytyy oikeat sanat.

[q]salama jack:
Keksii tekemistä ja tekee niitä asioita mitä ei välttämättä suhteen aikana kerinny/kyenny tekemään. Keskittyy itseensä kunnes alkaa taas toiset ihmiset ja uuden suhteen etsiminen kiinnostamaan.
Kaverit on aina hyvä tuki, jos tuntuu liian raskaalta käsitellä kaikki yksin.

Vankka pohja elämälle on aina hyvä juttu, jos suhde menee karille niin on ainakin jotain tekemistä ettei jää seisoo tyhjyyteen, vaan on jotain mitä pitää yllä ja kehittää...

Esim. treenaaminen ja oppiminen.
[/q]

Hmm. Jätin tosiaan vastaamatta itse otsikon kysymykseen. x) Ylläolevan kanssa olen samaa mieltä, vaikka suhteen päätyttyä saattaakin olla vaikeaa motivoida itseään tekemään mitään sen kummempaa. Päässä saattaa pyöriä asioita siinä määrin, ettei ainakaan opiskelusta välttämättä tule mitään. Kaverit, matkustelu ja liikunta lienevät useimmissa tapauksissa ihan toimivia lääkkeitä eron oireisiin. Niin ja seuraavia asioita ei kannata tehdä: Hengailla pelkästään seurustelevien kavereidensa kanssa, katsoa romanttisia komedioita tai aloittaa ryyppyputkea.

[q]Epailija:
Niin ja seuraavia asioita ei kannata tehdä: Hengailla pelkästään seurustelevien kavereidensa kanssa, katsoa romanttisia komedioita tai aloittaa ryyppyputkea.
[/q]Hehe, toi ryyppyputki kuulostaa kieltämättä aika suomalaiselle miehelle tyypilliseltä :)

[q]keisha:

Hehe, toi ryyppyputki kuulostaa kieltämättä aika suomalaiselle miehelle tyypilliseltä :)
[/q]

Kyllä naisetkin tuota harrastaa!!

Sitä ketuttaa. Öisin ei voi nukkua, ja päivisin ei kiinnosta mikään ja siksi silloin voikin nukkua.
Sen jälkeen sitä viettääkin kavereitten kanssa aikaa 24/7. Mikään ei ole tarpeeksi, ja ystävienkin pinnaa koitellaan kun eronnut on menossa joka viikon päivä johonkin.
Jossain vaiheessa törmää siihen ex:ää kadulla ja tajuaa ettei se sydän parka edes hyppää ilosta kun näkee. Se vaan sanoo tylsästi sitä samaa mitä muulloinkin. Sitten sitä voikin huokaista helpoituksesta. Erosta selviää, aina. Tavalla tai toisella. Tapoja on yhtä monta kun on erillaisia ihmisiäkin.
Tarina kertoo henkilöstä joka eron sattuessa muutti toiselle puolle kaupunkia, aloitti uuden harrastuksen ja vaihtoi nimensä. (Nimenvaihto ei ollut ihan päähänpisto vaan pitkään suunniteltu juttu.)
Jotkut tarvii enemmän. Joillekkin riittää Ilta hirveessä humalassa ja se on siinä se eroahdistus. Päällepäin. Saattaa olla että se joka päivässä selviää itkee vuoden sisällään.
Jos toipuminen vaatii aikaa suhde on ollut tärkeä, mutta liiallisuuksiin se ei saa mennä. Itse vatvon vieläkin melkein kahden vuoden takaisia juttuja. Pian olen katkera kusipää jos vielä jatkan..
Mutta miten selvitäänkään on-off suhteesta? Ilman ei voi olla, mutta yhdessä olo on yhtä helvettiä? Joka toinen päivä toinen on maailman suurin idiootti ja seuraavana päivänä suunnitellaan kesähäitä kunnes toinen taas pääsee sinne idioottien mm-kisojen kärkeen.

Itse olen huomannut että aika auttaa parhaiten. Pitää koittaa päästä menneistä yli eikä jäädä märehtimään niitä. On ollut helpompia ja pahempia eroja, mutta kyllä se siitä aikanaan vaikka se tuntuis kuinka pahalta. Itsellä on hyvät ihanat ystävät auttaneet kaikista eniten ja se että koittaa keksiä muuta tekemistä. Yksin ei pidä jäädä asioita pohtimaan neljän seinän sisälle. Siinä ei tule muuta kun hulluxi. Oli eron syy mikä tahansa niin ei kannata jäädä ainakaan vihaamaan toista eikä jatkaa riitelyä jos sellaista on ollut. Loppukädessä jokainen toipuu tavallaan, ei siihen ole mitään erityistä keinoa kuinka se onnistuu. Kaikille kenellä niin on käynyt niin jaksamisia

[q]Howdy:
Itse olen huomannut että aika auttaa parhaiten. Pitää koittaa päästä menneistä yli eikä jäädä märehtimään niitä. On ollut helpompia ja pahempia eroja, mutta kyllä se siitä aikanaan vaikka se tuntuis kuinka pahalta. Itsellä on hyvät ihanat ystävät auttaneet kaikista eniten ja se että koittaa keksiä muuta tekemistä. Yksin ei pidä jäädä asioita pohtimaan neljän seinän sisälle. Siinä ei tule muuta kun hulluxi. Oli eron syy mikä tahansa niin ei kannata jäädä ainakaan vihaamaan toista eikä jatkaa riitelyä jos sellaista on ollut. Loppukädessä jokainen toipuu tavallaan, ei siihen ole mitään erityistä keinoa kuinka se onnistuu. Kaikille kenellä niin on käynyt niin jaksamisia
[/q]

Wou.... fiksua tekstiä Vaik toi ei kyl oo sulta mitään uutta

Mä myös luulen että eri ihmisillä on eri tapoja täyttää se siitä syntyvä emotionaalinen tyhjiö. Itsestäni oon ainakin huomannut sen että yritän auttaa kaikkia jotka näyttävät sitä tarvivan, ja mä vasta juhannusyönä tajusin että mä saatan tehdä näin saadakseni ne musta riippuvaisiks, ja se saa mut tuntemaan itseni tarpeelliseks ja halutuks - elikkä just niitä tuntemuksia lisää mitä ei saa nyt kun ei ole enää ihmissuhteessa.

Kun tiedostaa tämäntyyppiset urat ja ”väärät” toimintamallit, niistä voi päästä eroon ja siirtyä elämään tasapainoisempaa elämää - ja toivottavasti jossain vaiheessa toisen kanssa.

Itse erosin 3vuoden avoliitosta kuukausi sitten.... Sanotaanko että hetket yksin on kaikkein hajottavimpia, mutta kenties juuri se opettavin osa. Eron jälkeen pitäisi aina olla hetki yksin ja kelata asioita..se tietenkin tuntuu pahalta, mutta sen emotionaalisen aukon täyttäminen ”sijaisilla” on vaan omalle itselleen haitallista.

[q]Lene:
Ja olisi hyvä, että seurustelun ajankin olisi muutakin elämää kuin vain sen seurustelukumppanin kanssa oleskelu. Eron sattuessa ei sitten putoa ihan tyhjän päälle vaan on jotain, mistä pitää kiinni.
[/q]

Tämän lähes kaikki tuntuvat aina unohtavan... Ja kun ero tulee pitkän suhteen jälkeen, kavereita ei enää ole, eikä niitä ole masennuksessa helppo saadakaan... Että muistakaa todellakin tuo mitä Lene yllä toteaa...

[q]Lene:
Näiden muiden neuvojen lisäksi kehottaisin pitämään exään välimatkaa. Sen jättäneen osapuolen on niin helppo sanoa, että ollaan vielä ystäviä ja pidetään yhteyttä. Sitä tuli yritettyä, mutta olo alkoi helpottua vasta sitten, kun kokonaan irrottautui. Ystävyys onnistuu vasta sitten, kun toinen ei herätä minkäänlaisia tuntemuksia - puoleen tai toiseen.

Ja olisi hyvä, että seurustelun ajankin olisi muutakin elämää kuin vain sen seurustelukumppanin kanssa oleskelu. Eron sattuessa ei sitten putoa ihan tyhjän päälle vaan on jotain, mistä pitää kiinni.
[/q]


toi kaikki on niin totta..mut joskus välinpito exään on vaikeaa.sitä itte luulee et ei oo enää tunteita..mut ne osaa aina yllättää...

[q]jimmbou:
---
Lene:
Näiden muiden neuvojen lisäksi kehottaisin pitämään exään välimatkaa. Sen jättäneen osapuolen on niin helppo sanoa, että ollaan vielä ystäviä ja pidetään yhteyttä. Sitä tuli yritettyä, mutta olo alkoi helpottua vasta sitten, kun kokonaan irrottautui. Ystävyys onnistuu vasta sitten, kun toinen ei herätä minkäänlaisia tuntemuksia - puoleen tai toiseen.
[/q]

Tää on niin totta... lisäksi huomasin että kummallakin on taipumus satuttaa toista (tahallaan?) kertomalla esim. nykyisistä suhteista/sekoiluista

Moneen kertaan sanottu jo, AIKA. nimim. on muutettu pois samalta reviiriltä, jopa toiseen maahan, on käytetty ”laastarsuhteita”, on otettu kännejä, vähän kaikkea kokeiltu, mutta ainoa mikä on tuottanut tulosta on aika ja ajatustyö.

Toiselle paikkakunnalle/ulkomaille muuttaminen ei välttämättä ole hyvä idea, vaikka siinä saakin etäisyyttä asioihin, siellä kun ei kuitenkaan ole sitä normaalia tukiverkostoa ts. ystäviä, joilta se suurin tuki kuitenkin yleensä saadaan. Toisaalta siellä ei ole asioita muistuttamasta edesmenneestä suhteesta... Hmm.. kolikolla on aina kaksi puolta.

Jokatapauksessa: mieleeni tuli eräs buddhismin opeista: kaikki onnellisuus joka on riippuvainen ulkoisista tekijöistä, on väliaikaista. Eli siitä vaan etsimään onnellisuutta itsestä eikä rakkaussuhteesta.... Mutjoo.. rupee menee jo vähän off-topic joten...

Miten reagoida, kun kumppani sanoo itsensä irti?
Kuinka kauan menee, ennen kuin on taas ”valmis” etsimään uutta suhdetta?


En ainakaan itse pystyis samana iltana juoksemaan jo seuraavan orin kaulaan. Vasinkin mitä pidempi suhde on takana!