Jatkokertomus
..elelipä kerran sateenkaarimaassa pieni vaaleansininen poni...
Ponilla oli monta kivaa ja hassua kaveria, höpönassua. Vaaleansinisen ponin kaverit keksivät joka päivä kaikenlaista tosi hauskaa tekemistä, kun sateenkaarimaa oli todellakin aika upea paikka olla, mikäs muu kuin, pieni vaaleansininen poni, (tai ainakin ponin höpönassukaveri). 
Eräänä yönä kun pieni vaaleansininen poni nukkui hyvin vaaleansinistä unta vaalean sinisessä suloisessa kodissaan, sen uneen ilmestyi vanhan....oikein vanhan näköinen poni-vaari joka sanoi pienelle vaalean siniselle ponille, että tämän olisi aika hetkeksi jättää sateenkaarimaa ja lähteä etsimään kadonnutta avainta. tuo poni-vaari oli muuten kaikkien ponien esi isä Polle.
Poni otti opista vaarin ja pakkasi satulansa ja lähti mualmalle. Eipä aikaan ehtinyt poni kävellä ja hän tapasi mielettömän kivan tyttö-ponin, jonka kanssa jatkoi retkeään kohti suuren suurte maailmaa...
Ponit kävelivät pientä polkua pitkin kohti suurta metsää. Heitä pelotti sillä metsä oli kuuluisa vain kauhukertomuksistaan. Mutta heidän oli pakko mennä sen läpi...
(muokattu 11.2.2002 12:00:13)
... polku oli kivinen ja kantoinen, mutta niin ponit jatkoivat eteenpäin polkua synkässä pelottavassa metsässä.. pienen pienellä vaalean sinisellä ponilla oli vain mielessää poni-vaarin sanat, joista hän sai lisää rohkeutta saattaa heitä eteenpäin kunnes vastaan tuli..
...mustavalkoinen lehmä, jolla oli punaiset vilkkuvat sarvet.Siniset ponit säikähtivät suuresti, sillä heidän mailla ei tuollaisia otuksia oltu ennenmuinoin nähty....Siinä ponit seisoivat koivet kauhusta jäykkinä....*pahis*
... Ponit eivät uskaltaneet edes liikahtaa*voiei*, niin peloissaan he olivat. Paikalle kuitenkin saapui kuin onnenkaupalla Urhea Hopea Ori - kuten kaikki häntä kutsuivat...
Urhea Hopea Ori, tuo viiden kunniaponitähden ylpeä kantaja, syksyn sävelen voittaja sekä mr poniversum kisojen kakkonen, jonka kuvia kaikki pienet vaaleansiniset ponit seinilleen kilvan liimailivat sanoi:
Kas, siinähän ovat pieni vaaleansininen poni ja kaunis nuori neitoponi pulassa. HOp hypätkää selkääni!
..ja ennenkuin pikkuponit huomasivatkaan he olivat hypänneet pelastajansa kyytiin ja köpöttelivät jo pois päin pelottavan synkästä metsästä..
..ja ennenkuin pikkuponit huomasivatkaan he olivat hypänneet pelastajansa kyytiin ja köpöttelivät jo pois päin pelottavan synkästä metsästä..
Urhea Hopea Ori jätti ponit metsän toiseen laitaan, sillä hänellä oli hirveä kiire uusiin pelastustehtäviin. Ponit kiittivät kauniisti sillä he olivat aivan varmoja että kahdestaan heillä ei olisi ollut toivoa synkässä metsässä.
...ponit olivat tulleet suuren niityn laidalle jossa kukki kauniisti satoja eri kukkia. tyttö poni oli innoissaan ja lähti kirmailemaan keskelle niittyä... yhtäkkiä..
..ponit kuulivat voimistuvaa suhinaa ja "naks-huit-prui-tööt" ääntä joka vain voimistui ja tuntui tulevan lähemmäksi. Samalla kaikki niityn kauniit kukat ja heinät alkoivat heilumaan ja näytti siltä kuin koko niitty olisi kuhissut joitain näkymättömiä otuksia jotka kahisuttelivat heiniä.
Välillä ponit kuulivat takaa "poks" ääniä, mutta aina kun he kääntyivät katsomaan, niin siellä ei ollut mitään muuta kuin kahisevaa ja heiluvaa heinää.
Heinikossa tuntui liikkuvan aaltoja jotka lähenivät uhkaavasti vaaleansinisiä poneja jotka olivat jo liian akuisin huokaisseet helpotuksesta ja luulleet olevansa turvassa.
Äänet lähenivät uhkaavasti ja ponit näkivät kun ruohikossa liikkui...
..keltainen vesinokkaeläin jonka nokka oli hieman ruosteessa ja näin ollen poksahteli tämän yrittäessä äännellä..
tämä pieni reppana oli eksynyt reitiltään. Hän luuli olevansa Australiassa, mutta hän oli todella eri paikassa. Hän ponien kanssa samassa jamassa, kummatkaan eivät haluaisi paikassa missä nyt joutuivat olemaan...
vesinokka eläimet eivät voi olla vaarallisia, totesi pieni vaaleansininen poni, eivät etenkään jos ne ovat keltaisia. Niin ponit päättivät urheasti kohdata tuon olennon, joka kiihtyvällä vauhdilla tuli heitä kohti.
"ehkäpä se tietäisi mikä avain tässä on kadoksissa", tyttö poni sanoi.
kun vesinokkaeläin oli vain metrin päässä poneista....
..alkoi se muuttaa muotoaan. se kasvoi ja kasvoi, yhä suuremmaksi se tuli.
suuremmaksi kuin puut, suuremmaksi kuin kalliot ja lopulta...
.. se oli niin iso, että näytti repeävän liitoksistaan! Ruosteessa oleva nokka oli suurempi kuin koskaan.. Pikku ponit olivat paniiksta niin jäykkinä, et vaalean sininen pikku poni muutti värinsäkin vaalean punaiseksi.. Yhtäkkiä tämän suuren ja kammottavan ruosteisin nokan sisältä lennähti..
Miten olis tällanen idea? Mä en nyt halua alottaa tätä että siihen voi muutkin kirjottaa kun mä ilman suunnattoman suurta kynnystä.. 
Eli luovutan kunnian jollekulle joka saa pistää ekan osan.. ja ei mitään kovin monen sivun mittasta juttua, ihan kohtuuksissa vois pysyä (niinkuin mun postaukset yleensä *iloinen*)